sunnuntai 29. marraskuuta 2015

Sivarin pitkä polku

Tämän omaelämäkerrallisen tekstin pitempi versio on lähetetty Aseettomat kädet -muistitietokeruuseen Työväen Arkistoon.

Kasvoin kahden varuskunnan kaupungissa Kajaanissa. Päätin kieltäytyä aseista 18-vuotiaana. Tunnetasolla syy oli, että halusin kapinoida ahdistavaksi kokemaani yhdenmukaisuutta ja tylsääkin tylsempää miehenroolia vastaan. Me sivarit muodostimme jonkinlaisen alakulttuurin, joskaan emme kauhean tiukkarajaista. ”Sivarius” määritteli identiteettiämme aika paljon.

Kainuussa olivat vielä 1970-luvulla verevässä muistissa Raatteen ja Suomussalmen taistelut. Juuri talvisodan henki ja rajan läheisyys pitkitti päätöksentekoani. Murrosiässä pohdin paljon suhdettani Venäjään, joka oli ainoa järkevä syy kannattaa Suomen armeijaa. Venäjä-suhteeni heilahteli laidasta toiseen. Jossakin vaiheessa lueskelin Aleksandr Solzhenitsynin vastajulkaistua Vankileirien saaristoa, ja se teki minusta jyrkän neuvostovastaisen.

Euroopan kriisi 2014

Tämä kirjoitus on kooste huhti-syyskuussa 2014 kirjoittamistani facebook-päivityksistäni, jotka kykeytyvät Ukrainan sotaan ja Euroopan turvallisuuskriisiin. Kokoan niiden parhaat kohdat tähän blogitekstiin, jotta niihin olisi helpompi viitata. Alkuperäiset tekstit löytyvät erikseen mainitun päiväyksen kohdalta sivultani https://www.facebook.com/juha.tuomikoski.vihreat .



Tarja Cronberg ja Euroopan yhteinen puolustus (15.4.2014)

Ukrainan kriisi on nostattanut Suomessa NATO-keskustelun. NATO-kannatus on kasvanut. 


Vihreiden uusimmassa poliittisen tavoiteohjelman luonnoksessa NATO-kanta on ilmaistu lyhyesti : "Suomen tulee säilyttää riippumattomuutensa puolustuksen suhteen. Esimerkiksi NATO-jäsenyys ei ole perusteltua." Tämä on siis vasta poliittisen ohjelman luonnos - lopullinen versio hyväksytään kesäkuussa vihreiden puoluekokouksessa.