Vaatekaupassa oli T-paitoja myynnissä kympillä kappale. Ilman ale-merkintää. Kun tietää, millainen työ niiden takana on ollut, hintaa voi vain ihmetellä. T-paidan hinta-arvoituksen avain löytyy Bangladeshista, Kiinasta, Etiopiasta, Burkina Fasosta ja Uzbekistanista.
Maailmanlaajuinen tekstiiliteollisuus on alkanut siirtyä "ylisuurten palkkojen" tieltä Aasiasta Afrikkaan, etenkin Etiopiaan. Häviäjiä on esimerkiksi Bangladesh.
Etiopialle tämä on todennäköisesti hyvä uutinen - maahan tulee teollisuutta, jota Afrikassa ei ole mitenkään liikaa. Tosin etiopialaisen tekstiilityöläisen palkka on todella heikko : keskimäärin 28 euroa - kuukaudessa! Tämä tuskin riittää elämiseen edes halvan hintatason maassa.
Kauppaketju H&M kylläkin ilmoittaa, että se maksaa kolmessa Etiopian-tehtaassaan yli 30 euron palkkoja. Siis kuukaudessa.
Bangladeshissa tekstiilityöläiset ovat "hinnoitelleet itsensä ulos markkinoilta", kuten säätelemättömän vapaakaupan kannattaja varmaankin sanoisi. Tekstiilityöläisen palkka on nykyään jo yli 50 euroa. Siis kuukaudessa. Sikäläisellä hintatasolla ollaan jo melkein siinä tilanteessa, että tekstiilityöläinen elättää itsensä ja perheensä rehellisellä työnteolla, tarvitsematta nähdä nälkää.
Tekstiilityöläiset ovat pääosin naisia. Bangladeshissa he ovat melko hyvin järjestäytyneitä ammattiliittoihin. He ovat käyneet dramaattisia työtaisteluja parempien olojen puolesta. Työnantajat ovat turvautuneet lakonmurtajiin, poliiseihin ja laittomiin väkivaltaryhmiin. Mutta turhaan.
Viimeisin suuri palkankorotus Bangladeshin pumpulitehtaiden sankarinaisille tuli viime vuonna : keskipalkka nousi vajaasta 40 €:sta yli 50 €:oon (kuukaudessa). Taustalla oli vaatetehtaan romahdus ja 400 työläisen kuolema pääkaupungissa Dhakassa huhtikuussa 2013. Onnettomuutta seurasi kansainvälinen vastalausemyrsky ja paikallinen työtaisteluaalto, joka johti parantuneisiin työturvallisuusmääräyksiin ja tuntuviin palkankorotuksiin.
Jos Bangladeshin tekstiilityöläisten historiaa jaksaa seurata vielä hieman taaksepäin, tullaan häkellyttäviin lukuihin : viime vuosikymmenellä vaatetyöläisen palkka oli alle 20 € / kk! Tätä taustaa vasten alan todella arvostaa ammattiyhdistysliikettä.
Tekstiiliteollisuus on nyt siis siirtymässä uusille saalistusmaille. Etiopiassa ammattiliittoon kuuluu vasta neljäsosa tekstiilityöläisistä. Toivottavasti luku kasvaa nopeasti.
Kuka sitten hyötyy näiden naisten riistosta? Tietenkin kansainväliset tekstiiliyhtiöt ja vaateketjut. Mutta viime kädessä myös tavallinen suomalainen kuluttaja. Jos kaupasta saa T-paidan kympillä, sille täytyy olla jokin selitys. Selitys on yllä.
Alistettujen työläisten ketju ulottuu vielä vaatetehtaista kauemmas. Ennen kuin kangas voidaan ommella vaatteeksi, se täytyy kutoa kutomossa langoista kankaaksi. Ja langat täytyy kehrätä kehräämössä puuvillasta langoiksi. Ja puuvilla täytyy kasvattaa ja korjata puuvillapelloilla. Kun tätä tuotantoketjua menee taaksepäin, tullaan yhä alempiin korvauksiin, yhä synkempiin työoloihin ja yhä pahempiin sosiaalisiin ja ekologisiin seurauksiin.
Tämän ketjun alkupäästä löytyvät esimerkiksi Uzbekistanin arojen puuvillapellot, joilla koulujen "sadonkorjuulomalla" olevat lapsityöläiset korjaavat satoa, orjuutta muistuttavissa olosuhteissa ja Islam Karimovin brutaalin diktatuurin alla. Uzbekistan oli alun perin Karimovin "läänitys" Neuvostovallan kaudella. Kun Neuvostoliitto alkoi hajota, Karimov julisti läänityksensä itsenäiseksi valtioksi ja siitä lähtien hallinnut sitä KGB:n ja armeijan avulla, molempiin ahkerasti turvautuen.
Etiopialle tämä on todennäköisesti hyvä uutinen - maahan tulee teollisuutta, jota Afrikassa ei ole mitenkään liikaa. Tosin etiopialaisen tekstiilityöläisen palkka on todella heikko : keskimäärin 28 euroa - kuukaudessa! Tämä tuskin riittää elämiseen edes halvan hintatason maassa.
Kauppaketju H&M kylläkin ilmoittaa, että se maksaa kolmessa Etiopian-tehtaassaan yli 30 euron palkkoja. Siis kuukaudessa.
Bangladeshissa tekstiilityöläiset ovat "hinnoitelleet itsensä ulos markkinoilta", kuten säätelemättömän vapaakaupan kannattaja varmaankin sanoisi. Tekstiilityöläisen palkka on nykyään jo yli 50 euroa. Siis kuukaudessa. Sikäläisellä hintatasolla ollaan jo melkein siinä tilanteessa, että tekstiilityöläinen elättää itsensä ja perheensä rehellisellä työnteolla, tarvitsematta nähdä nälkää.
Tekstiilityöläiset ovat pääosin naisia. Bangladeshissa he ovat melko hyvin järjestäytyneitä ammattiliittoihin. He ovat käyneet dramaattisia työtaisteluja parempien olojen puolesta. Työnantajat ovat turvautuneet lakonmurtajiin, poliiseihin ja laittomiin väkivaltaryhmiin. Mutta turhaan.
Viimeisin suuri palkankorotus Bangladeshin pumpulitehtaiden sankarinaisille tuli viime vuonna : keskipalkka nousi vajaasta 40 €:sta yli 50 €:oon (kuukaudessa). Taustalla oli vaatetehtaan romahdus ja 400 työläisen kuolema pääkaupungissa Dhakassa huhtikuussa 2013. Onnettomuutta seurasi kansainvälinen vastalausemyrsky ja paikallinen työtaisteluaalto, joka johti parantuneisiin työturvallisuusmääräyksiin ja tuntuviin palkankorotuksiin.
Jos Bangladeshin tekstiilityöläisten historiaa jaksaa seurata vielä hieman taaksepäin, tullaan häkellyttäviin lukuihin : viime vuosikymmenellä vaatetyöläisen palkka oli alle 20 € / kk! Tätä taustaa vasten alan todella arvostaa ammattiyhdistysliikettä.
Tekstiiliteollisuus on nyt siis siirtymässä uusille saalistusmaille. Etiopiassa ammattiliittoon kuuluu vasta neljäsosa tekstiilityöläisistä. Toivottavasti luku kasvaa nopeasti.
Kuka sitten hyötyy näiden naisten riistosta? Tietenkin kansainväliset tekstiiliyhtiöt ja vaateketjut. Mutta viime kädessä myös tavallinen suomalainen kuluttaja. Jos kaupasta saa T-paidan kympillä, sille täytyy olla jokin selitys. Selitys on yllä.
Alistettujen työläisten ketju ulottuu vielä vaatetehtaista kauemmas. Ennen kuin kangas voidaan ommella vaatteeksi, se täytyy kutoa kutomossa langoista kankaaksi. Ja langat täytyy kehrätä kehräämössä puuvillasta langoiksi. Ja puuvilla täytyy kasvattaa ja korjata puuvillapelloilla. Kun tätä tuotantoketjua menee taaksepäin, tullaan yhä alempiin korvauksiin, yhä synkempiin työoloihin ja yhä pahempiin sosiaalisiin ja ekologisiin seurauksiin.
Tämän ketjun alkupäästä löytyvät esimerkiksi Uzbekistanin arojen puuvillapellot, joilla koulujen "sadonkorjuulomalla" olevat lapsityöläiset korjaavat satoa, orjuutta muistuttavissa olosuhteissa ja Islam Karimovin brutaalin diktatuurin alla. Uzbekistan oli alun perin Karimovin "läänitys" Neuvostovallan kaudella. Kun Neuvostoliitto alkoi hajota, Karimov julisti läänityksensä itsenäiseksi valtioksi ja siitä lähtien hallinnut sitä KGB:n ja armeijan avulla, molempiin ahkerasti turvautuen.
Uzbekistan on maailman kuudenneksi tärkein puuvillantuottaja. Sen puuvilla on pitkäkuituista ja erittäin korkealuokkaista. Mutta ihmisoikeusrikkomusten takia se on niin huonomaineista, että rikkaissa teollisuusmaissa ei myydä tekstiilejä, jotka olisi valmistettu pelkästä uzbekkipuuvillasta. Uzbekkipuuvilla viedään pääosin Kiinaan ja sekoitetaan sen tekstiilitehtaissa muista maista tulleisiin puuvillaeriin.
Uzbekistanin puuvillapeltoja kastellaan Aral-järveen laskevien jokien Amu-Darjan ja Syr-Darjan vesillä. Tai siis entiseen Aral-järveen laskevien. Järveen on päässyt vuosikymmenien ajan vähemmän vettä kuin siitä on haihtunut subtrooppisen auringon alla. Tänä vuonna kehitys saavutti päätepisteensä : järven pääallas kuivui pelkäksi hiekka-aavikoksi. Vielä 1960-luvullä samassa paikassa oli kukoistava kalastuslaivasto.
SAK kommentoi tekstiiliteollisuuden pakoa Aasiasta :
http://www.sak.fi/ajankohtaista/uutiset/etiopia-on-tekstiiliteollisuuden-seuraava-pysakki-2014-10-22
Uzbekistanin puuvillatuotannosta tiivis esitys englanninkielisessä wikipediassa : http://en.wikipedia.org/wiki/Cotton_production_in_Uzbekistan
Lue lisää Araljärven ympäristökatastrofista, jonka siis synnytti puuvillanviljely : http://yle.fi/uutiset/ymparistokatastrofi_saavutti_huippunsa_araljarven_paaallas_kuivui_kokonaan/7498333
Burkina Fason puuvillanviljelijät EU:n tukiaisten paineessa :
http://www.kepa.fi/uutiset/8513
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti