tiistai 21. heinäkuuta 2015

Maailman hiilipäästöjen kasvu pysähtyi, ilmastonmuutos ei

Kansainvälinen energiajärjestö IEA ilmoitti maaliskuussa, että maailman hiilipäästöjen kasvu pysähtyi vuonna 2014. Hiilipäästöt ovat kasvaneet 1700-luvulta lähtien, teollisen vallankumouksen alkamisesta asti.

Tilastot ovat vielä alustavia, ja päästöt saattavat taas kehittyä huonompaan suuntaan lähivuosina. Tämä herättää silti jotakin toivoa minussa. Viime vuosina kansainvälinen ilmastopolitiikka on nostattanut lähinnä syvää pessimismiä. Olen yrittänyt lohduttaa itseäni sillä, että niin kauan kuin on elämää, on myös toivoa. Tämä toivonkipinä tuli todella tarpeeseen.

Kiina vähentää hiilenpolttoa muttei sitoudu mihinkään

Hiilipäästöjen lasku johtui IEA:n arvion mukaan Kiinasta. Kiinan kivihiilenkulutus väheni viime vuonna, ensimmäistä kertaa sen jälkeen kun maan talous oli kääntynyt räjähdysmäiseen kasvuun 1980-luvulla. Kivihiili on kaikkein pahin ilmastopäästöjen aiheuttaja, joten sen väheneminen vaikuttaa välittömästi ja näkyvästi.

Kiina on panostanut viime vuosina voimakkaasti uusiutuviin energialähteisiin : vesivoimaan, aurinkoenergiaan ja tuulisähköön. Se on maailman merkittävin uusien ydinvoimaloiden rakentaja.

Viimevuotinen hiilipäästöjen lasku ei ollut Kiinan johdon tavoite eikä tarkoitus. Pääministeri Li Keqiang ilmoitti kesäkuussa Kiinan tavoitteeksi sen, että hiilipäästöjen huippu saavutetaan vasta vuoden 2030 tienoilla. Kiina on siis antanut itselleen luvan kasvattaa hiilipäästöjään vielä 15 vuoden ajan ennen kuin se kääntää ne laskuun.

Syynä Kiinan kääntymiseen pois kivihiilestä ei ole huoli ilmastosta, vaan huoli kaupunkien hengitysilman laadusta. Kivihiilen polttaminen aiheuttaa myös rikki- ja typpipäästöjä. Ne ovat pahentaneet katastrofaalisella tavalla Kiinan miljoonakaupunkien ilmanlaatua. ”Savusumu-apokalypsi” on nostattanut Kiinassa ympäristöliikkeen, johon Kiinan johto suhtautuu vakavasti ja jota se jopa pelkää.

Taistellessaan paikallisia saasteongelmia vastaan Kiinan johto tulee siis ”tahtomattaan” taistelleeksi myös ilmastonmuutosta vastaan.  

Kytkeytyykö talous irti hiilipäästöistä?

Kansainvälinen energiajärjestö IEA käyttää tiedotteessaan termiä ”irtikytkentä” (decoupling) : hiilipäästöjen kasvu irtautui 2014 kytköksestään talouskasvuun. Viime vuonna maailman talous kasvoi 3% mutta hiilipäästöt siis ”vain” 0%. Aikaisempina vuosina, kun maailman hiilipäästöt ovat laskeneet (1980-luvun alku, 1992 ja 2009), myös maailmantalous jumitti, eli talous ja hiilipäästöt olivat kytköksissä toisiinsa.

Irtikytkentä on degrowth-filosofiassa voimakkaasti kritisoitu käsite. Degrowthin perusajatus on, että kasvava talous tuottaa vääjäämättä kasvavia ympäristöhaittoja, ja siksi talous tulee kääntää laskuun eli degrowthiin. Olen käsitellyt tätä ajatusta kirjoituksessani Talouskasvu vastaan degrowth.

Kiina on osoitus siitä, että talouden ja hiilipäästöjen irtikytkentä on mahdollinen ainakin lyhyellä aikavälillä. Kiinan hallituksen mukaan maan energiankulutus ja hiilipäästöt laskivat 29,9 prosenttia yhtä bruttokansantuoteyksikköä kohden viime vuoden aikana. Eli jonkin taloudellisen hyödyn tuottamiseen tarvittiin vain 70% siitä energiasta ja niistä päästöistä, joita oli tarvittu samaan hyötyyn vuotta aikaisemmin. Lukuihin kannattaa suhtautua hieman varoen, mutta ne kertovat kehityksen suunnan ja epäilemättä jotakin sen nopeudesta : Kiina on siirtymässä kivihiilitaloudesta kohti vähähiilistä taloutta.

EU vähentää päästöjä 40%, USA 26%

Tämän vuoden joulukuussa maailman valtiot kokoontuvat Pariisiin päättämään uudesta globaalista ilmastosopimuksesta. Sopimuksen on tarkoitus kattaa vuodet 2020 – 2030. Sen pitäisi olla koko maailmaa sitova sopimus, jolla vähennetään ihmiskunnan hiilipäästöjä.

Maailman valtiot ovat alkaneet varovaisesti tehdä tarjouksia siitä, paljonko ne ovat valmiita laskemaan hiilipäästöjään. Euroopan Unioni löi kerralla pöytään kovat kortit : EU sitoutuu vähentämään päästöjään 20% vuoteen 2020 mennessä ja 40% vuoteen 2030 mennessä (vuoden 1990 tasosta).

Kiinan tarjous tulikin jo mainituksi : Kiina on antanut itselleen luvan kasvattaa hiilipäästöjään vielä 15 vuoden ajan ennen kuin se kääntää ne laskuun, joskus vuoden 2030 tienoilla. Voimme lohduttautua sillä, että Kiinan päästöt kääntyivät laskuun jo 2014. Toivokaamme, että Kiinan ympäristöliike pysyy vahvana ja pakottaa maan johdon etenemään lupauksiaan nopeammin.  

Yhdysvaltain presidentti Barack Obama on luvannut maansa leikkaavan hiilipäästöjä 26–28 prosentti vuoteen 2025 mennessä. USA pitää vertailuvuotena vuotta 2005, joten sen prosentit eivät ole vertailukelpoisia Euroopan Unionin prosentteihin. USAn tavoitteet ovat huomattavasti vaatimattomampia kuin EU:n.

Positiivista on kuitenkin se, että USA on tosissaan tulossa mukaan Pariisin ilmastosopimukseen ja tosissaan vähentämässä päästöjään. Nykyisessä Kioton sopimuksessa (vuodet 2005 - 2020) USA ei ole mukana lainkaan, ja sen päästöt kasvoivat jyrkästi vuoden 2008 talousromahdukseen saakka.

Venäjä, Japani ja Intia eivät ole vielä kertoneet päästösitoumuksistaan. Venäjän talous on rakennettu öljyn, maakaasun ja kivihiilen varaan, eikä Vladimir Putinilla näytä olevan kykyä eikä tahtoa sen modernisoimiseen. Japani oli mukana Kioton ensimmäisellä sopimuskaudella 2005-12, mutta Fukushiman onnettomuus sai sen palaamaan ainakin toistaiseksi kivihiilitalouteen. Intia laskee talouskasvunsa vahvasti hiilen varaan, mutta se kohtaa kaupungeissaan samoja katastrofaalisia hengitysilmaongelmia kuin Kiina.

Kokonaisuutena vaikuttaa siltä, että Pariisin ilmastosopimuksesta tulee pannukakku : liian vähän päästörajoituksia liian myöhään. Ihmiskunnan toivo on siinä, että valtiot tiukentavat päästösitoumuksiaan Pariisin kokouksen jälkeen. Maapallon ilmasto huononee nyt nopeasti, ja se pakottaa valtiot radikalisoimaan ilmastopolitiikkaansa.

Ilmaston tila huononee nopeasti

Elämme historiallista kilpajuoksun aikaa : globaali ilmastopolitiikka siirtyy uuteen asentoon, mutta samaan aikaan maapallon ilmastokatastrofi etenee nopeasti. Tiedetoimittaja Pasi Toiviainen listasi artikkelissaan maaliskuussa, millainen on ilmaston tila vuonna 2015 : Etelämantereen jäätikkö etenee kohti romahdusta, Kalifornia on megakuivuuden partaalla, Amazonin sademetsät oireilevat.

Uutena pelottavana oireena ilmaston muuttumisesta tulivat tänä vuonna Siperian metaanikraaterit. Ne kertovat, että ilmastonmuutos on karkaamassa ihmisen hallinnasta : kun Siperian ikijää sulaa, ilmakehään alkaa vapautua valtavia määriä metaania. Metaani on erittäin vahva kasvihuonekaasu. Se kiihdyttää ilmastonmuutosta, mikä puolestaan kiihdyttää Siperian ikiroudan sulamista, mikä puolestaan kiihdyttää metaanin karkaamista ilmakehään, mikä puolestaan kiihdyttää ilmastonmuutosta lisää.

Tämä pirullinen kierre on vain yksi esimerkki ”positiivisista takaisinkytkennöistä” : kun ihminen lämmittää maapallon ilmastoa tarpeeksi, se alkaa lämmetä itsekseen, ja ihminen menettää ilmaston hallinnan. Ironisesti voisimme kutsua tätä ”irtikytkennäksi” : ilmastonmuutos kytkeytyy irti ihmisen tuottamista kasvihuonepäästöistä ja alkaa elää omaa elämäänsä. Tilannetta voi verrata siihen, että jyrkkää alamäkeä ajavasta autosta pettävät jarrut.

Hallitustenvälinen ilmastopaneeli IPCC arvioi, että 2010-luvulla ihmiskunta on hyvin lähellä ”irtikarkaavan ilmastonmuutoksen” kynnystä.

Näiden ahdistavien näkymien äärellä kannattaa muistaa vanha suomalainen sananlasku : niin kauan kuin on elämää, on myös toivoa.
 

Lähteitä

Lähettänyt klo
Tunnisteet: ,

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Tilaa: Lähetä kommentteja (Atom)