Tasavallan presidentti Sauli Niinistö piti turvapaikanhakijoihin keskittyvän puheen, jota on ehditty ylistää "suorasanaiseksi". Itselläni ei valitettavasti ollut samaa tunnetta - päinvastoin, jäin hämmentyneeseen tilaan enkä oikein saanut tolkkua mitä presidentti halusi sanoa. Minulle jäi tunne, että hänellä kyllä oli jokin ajatus mutta hän ei saanut sanottua sitä selkokielisesti.
Eurooppalaiset arvot romahduksen partaalla
Niinistö määrittelee "itse dilemman" seuraavasti : "Eurooppa ei pitkään enää kestä hallitsematonta kansainvaellusta. Sietorajan ylittyminen romahduttaa arvojärjestelmäämme. Käy niin, että pyrkimys hyvään tuottaa kaikille pahaa."
Presidentti puhuu arvojärjestelmästämme toisenkin kerran : "Ensinnäkin eurooppalainen arvoperusta ja järjestys on turvattava, tästä ei voi olla epäselvyyttä." Hän ei kuitenkaan selitä, mitä ovat tarkkaan ottaen ne arvot, joita "kansainvaellus" uhkaa ajaa romahdukseen ja jotka on turvattava. Epäselväksi jää myös, miksi ne ovat romahduksen partaalla.
Luultavasti Niinistö tarkoittaa uhanalaisilla arvoilla kansainvälisten sopimusten noudattamista ja oikeutta kansainväliseen suojeluun. Puheessa esitetään ongelmana "kansainväliset sopimukset, EU-direktiivit ja kansalliset lait", toisessa kohtaa " kansainvälinen oikeus ja sopimukset". Ne estävät meitä tekemästä "sitä, mitä välttämättä monien mielestä pitäisi tehdä."
Ja jälleen kerran : epäselväksi jää, mitä pitäisi tehdä ja kenen mielestä.
Hädässä olevat ja "paremman hakijat"
Niinistön puhe tuntuu parissa kohtaa sisäisesti ristiriitaiselta. Hän sanoo toisaalta, että "on ajateltu kauniisti ja oikein – että kaikkia hädässä olevia autetaan". Heti seuraavassa lauseessa hän kuitenkin tuntuu kyseenalaistavan sen mitä on juuri saanut sanottua : "Käytännössä se toteutuu niin, että jokainen, joka osaa sanoa sanan 'asylum', turvapaikka, pääsee sisään Eurooppaan ja Suomeen, sana tuottaa tavallaan subjektiivisen oikeuden ylittää raja."
Luultavasti Niinistö tarkoittaa uhanalaisilla arvoilla kansainvälisten sopimusten noudattamista ja oikeutta kansainväliseen suojeluun. Puheessa esitetään ongelmana "kansainväliset sopimukset, EU-direktiivit ja kansalliset lait", toisessa kohtaa " kansainvälinen oikeus ja sopimukset". Ne estävät meitä tekemästä "sitä, mitä välttämättä monien mielestä pitäisi tehdä."
Ja jälleen kerran : epäselväksi jää, mitä pitäisi tehdä ja kenen mielestä.
Hädässä olevat ja "paremman hakijat"
Niinistön puhe tuntuu parissa kohtaa sisäisesti ristiriitaiselta. Hän sanoo toisaalta, että "on ajateltu kauniisti ja oikein – että kaikkia hädässä olevia autetaan". Heti seuraavassa lauseessa hän kuitenkin tuntuu kyseenalaistavan sen mitä on juuri saanut sanottua : "Käytännössä se toteutuu niin, että jokainen, joka osaa sanoa sanan 'asylum', turvapaikka, pääsee sisään Eurooppaan ja Suomeen, sana tuottaa tavallaan subjektiivisen oikeuden ylittää raja."
Sisäinen ristiriita tuntuu nousevan esiin toisessakin kohdassa : "Toiseksi meidän on autettava niitä, jotka ovat hädässä tai vainon kohteena. Me emme voi nyt auttaa niitä, jotka hakevat parempaa tai tuntevat olonsa tai tulevaisuutensa kotimaassa vaikeaksi."
Niinistö asettaa vastakkain kaksi ryhmää : ne "jotka ovat hädässä tai vainon kohteena", ja ne, jotka "hakevat parempaa tai tuntevat olonsa tai tulevaisuutensa kotimaassa vaikeaksi". Ensimmäisestä ryhmästä ei liene epäselvyyttä : kyseessä ovat Genèven pakolaissopimuksen tarkoittamat vainotut ihmiset, joille (ilmeisesti Niinistönkin mielestä) tulee myöntää turvapaikka.
Toinen ryhmä - ne jotka "hakevat parempaa tai tuntevat olonsa tai tulevaisuutensa kotimaassa vaikeaksi" - jää epäselväksi. Paremman puutteessa joudun jälleen kerran arvuuttelemaan, mitä presidentti tarkoittaa. Oletan hänen tarkoittavan näillä sellaisia ihmisiä, joita ei vainota mutta jotka ovat työttömiä tai köyhiä ja kokevat, ettei tulevaisuudella ole heille tarjottavana mitään parempaa kotimaassa. Esimerkkinä on mainittu usein Kosovon albaanit. Suomalaisista tällaisen ryhmän muodostivat aikoinaan Amerikkaan ja Ruotsiin lähtevät siirtolaiset.
Näitä työttömiä paremman tulevaisuuden etsijöitä Niinistö ei halua nykytilanteessa auttaa. Siihen eivät velvoita myöskään eurooppalaiset arvot tai kansainväliset sopimukset, joten ongelmaa ei tältä osin ole, eivätkä eurooppalaiset arvot ole uhattuina. Voimme ottaa vastaan työperäisiä maahanmuuttajia tai olla ottamatta - päätös on kansallinen. Euroopan Unionin kansalaisten vapaan liikkuvuuden periaate rajoittaa jonkin verran kansallista itsemääräämisoikeuttamme tässä suhteessa, mutta turvapaikanhakijoiden valtaosa tulee kuitenkin EU:n ulkopuolelta.
Ongelma on tietysti se, että emme tiedä Tornion-Haaparannan rajalla, kuka on vainon kohteena ja kuka muuten vain "hakee parempaa" turvapaikan varjolla. Tässä tulevat kuvioon kansainväliset sopimukset : meidän pitää ottaa vastaan kaikki, jotka osaavat ääntää sanan "asylum", ja tehdä heille turvapaikkatutkinta, jossa selvitetään, kuka on vainottu ja kuka ei. Jos joku todetaan vainotuksi, hänelle myönnetään turvapaikka. Jos todetaan, että häntä ei vainota, hänet voidaan käännyttää ilman että eurooppalainen arvomaailma romahtaa.
Ongelmana käännyttäminen
Tässä kohtaa Niinistö sanoo ensimmäisen kerran puheensa aikana jotakin konkreettia, jonka minäkin ymmärrän : "Vailla mitään oikeaa perustettakin saa täyden, vuosiakin kestävän tutkinnan, ja pystyy sen jälkeen välttämään pakkotoimia, elleivät turvapaikan edellytykset täytykään, ja siis jäämään sinne, minne väärin perustein tuli."
Ongelmalle tulee lopultakin nimi : turvapaikkatutkinta kestää liian kauan, ja kotimaahan karkottaminen on vaikeaa tai mahdotonta. Ensimmäinen ongelma on pääosin ratkottavissa. Lyhimmillään - esimerkiksi Kosovon albaanien kohdalla - tutkinta ja käännytys voidaan hoitaa muutamassa kuukaudessa, ja tämä toimii myös käytännössä. Kysymys on resursseista ja niiden kohdentamisesta.
Monessa tapauksessa maassaolo kuitenkin pitkittyy, vaikka hylkäävä päätös on tehty. Tapaukset ovat monimutkaisia, ja henkilö saattaa valittaa päätöksestä. Seurasin itse vuoden ajan läheltä erään turvapaikanhakijan valitusprosessia. Ensimmäisen päätöksen mukaan hän olisi voinut palata kotimaahansa, vaikka hän oli julkisesti vastustanut kotimaansa hallitusta, sen kuolemanpartiot olivat tappaneet hänen lähisukulaisensa, ja hänelle itselleen oli tullut tappouhkauksia. Toisessa käsittelyssä hänelle sitten myönnettiinkin näillä perusteilla turvapaikka. Oli hyvä ettei häntä lähetetty kotimaahan odottamaan valituskäsittelyä - hän ei olisi välttämättä selvinnyt hengissä käsittelyajasta.
Toinen syy, miksi maassaolo pitkittyy, on usein se, että kotimaahan palauttaminen ei käytännössä onnistu - maan turvattomuuden takia. Esimerkiksi Somaliaan on käännytetty ihmisiä, mutta ongelmaksi on tullut että sinne ei ole ollut pariin vuosikymmeneen kaupallisia lentoja. Kansainväliset lentoyhtiöt ovat kieltäytyneet lentämästä maahan sen turvattomuuden takia. Nyt Somalia on tosin rauhoittumassa, ja lentoyhtiötkin tekevät sinne paluuta.
Presidentin reseptit
Lopuksi Niinistö muotoilee mitä-on-tehtävä-ohjelmansa : ""Parasta on tunnustaa tosiasiat, ja parasta, että tunnustuksen antaa EU ja ryhtyy yhteisen rajavalvonnan, muuttoliikkeen hidastuttamisen ja nopeutettujen käännytysten tielle ja sitä kautta raivaa turvan tilaa pahimmassa hädässä oleville."
Niinistön reseptit eurooppalaisten arvojen romahdukseen ovat siis yhteinen rajavalvonta, muuttoliikkeen hidastuttaminen ja nopeutetut käännytykset. Niiden avulla saadaan jollakin tavalla, joka jää minulle hämäräksi, raivattua "turvan tilaa pahimmassa hädässä oleville".
Yhteinen rajavalvonta ei muuta sitä ongelmaa, että Eurooppaan suuntautuu Niinistön sanoin "hallitsematon kansainvaellus" ja että meidän on edelleenkin autettava niitä, jotka ovat Niinistön sanoin "hädässä tai vainon kohteena". Ja koska yhteinenkään rajavalvonta ei pysty erottelemaan vainottuja ja "paremman hakijoita", meidän on edelleenkin majoitettava kaikki vastaanottokeskuksiin siihen saakka, että turvapaikkatutkinta on tehnyt tämän erottelun.
"Muuttoliikkeen hidastuttaminen" on toinen Niinistön mainitsema ratkaisu eurooppalaisen arvomaailman romahdukseen. Ja jälleen kerran joudun tunnustamaan, etten ymmärrä, mistä Tasavallan Presidentti nyt puhuu. Aidan rakentamisesta Euroopan ulkorajoille? UNHCR:n pakolaisleirien lisärahoituksesta Lähi-idässä? Aseellisten EU-joukkojen lähettämisestä Syyriaan? Ilmastorahoituksen lisäämisestä? Luovutan enkä rupea arvailemaan hänen ajatuksiaan.
"Nopeutetut käännytykset" ovat kolmas Niinistön mainitsema resepti, jolla pelastetaan eurooppalainen arvomaailma. Joiltakin osin ne ovat toteutettavissa helposti, esim. juuri Kosovon albaanien käännytykset. Toisissa tapauksissa tulee ongelmia, joista mainitsin jo esimerkkejä. Kovin toiveikas en ole, että tällä keinolla saadaan Eurooppa pelastettua.
Lopuksi vielä pari sanaa siitä, mitä Niinistö ei sanonut. Hän ei maininnut sanallakaan yhteistä eurooppalaista turvapaikkapolitiikkaa eikä turvapaikanhakijoiden oikeudenmukaisempaa jakamista EU-valtioiden kesken. En ryhdy arvailemaan, millä perusteella hän jätti nämä asiat pois puheestaan. Puheen teemana olivat siis turvapaikanhakijat ja eurooppalainen arvomaailma.
Lue lisää :
Niinistö asettaa vastakkain kaksi ryhmää : ne "jotka ovat hädässä tai vainon kohteena", ja ne, jotka "hakevat parempaa tai tuntevat olonsa tai tulevaisuutensa kotimaassa vaikeaksi". Ensimmäisestä ryhmästä ei liene epäselvyyttä : kyseessä ovat Genèven pakolaissopimuksen tarkoittamat vainotut ihmiset, joille (ilmeisesti Niinistönkin mielestä) tulee myöntää turvapaikka.
Toinen ryhmä - ne jotka "hakevat parempaa tai tuntevat olonsa tai tulevaisuutensa kotimaassa vaikeaksi" - jää epäselväksi. Paremman puutteessa joudun jälleen kerran arvuuttelemaan, mitä presidentti tarkoittaa. Oletan hänen tarkoittavan näillä sellaisia ihmisiä, joita ei vainota mutta jotka ovat työttömiä tai köyhiä ja kokevat, ettei tulevaisuudella ole heille tarjottavana mitään parempaa kotimaassa. Esimerkkinä on mainittu usein Kosovon albaanit. Suomalaisista tällaisen ryhmän muodostivat aikoinaan Amerikkaan ja Ruotsiin lähtevät siirtolaiset.
Näitä työttömiä paremman tulevaisuuden etsijöitä Niinistö ei halua nykytilanteessa auttaa. Siihen eivät velvoita myöskään eurooppalaiset arvot tai kansainväliset sopimukset, joten ongelmaa ei tältä osin ole, eivätkä eurooppalaiset arvot ole uhattuina. Voimme ottaa vastaan työperäisiä maahanmuuttajia tai olla ottamatta - päätös on kansallinen. Euroopan Unionin kansalaisten vapaan liikkuvuuden periaate rajoittaa jonkin verran kansallista itsemääräämisoikeuttamme tässä suhteessa, mutta turvapaikanhakijoiden valtaosa tulee kuitenkin EU:n ulkopuolelta.
Ongelma on tietysti se, että emme tiedä Tornion-Haaparannan rajalla, kuka on vainon kohteena ja kuka muuten vain "hakee parempaa" turvapaikan varjolla. Tässä tulevat kuvioon kansainväliset sopimukset : meidän pitää ottaa vastaan kaikki, jotka osaavat ääntää sanan "asylum", ja tehdä heille turvapaikkatutkinta, jossa selvitetään, kuka on vainottu ja kuka ei. Jos joku todetaan vainotuksi, hänelle myönnetään turvapaikka. Jos todetaan, että häntä ei vainota, hänet voidaan käännyttää ilman että eurooppalainen arvomaailma romahtaa.
Ongelmana käännyttäminen
Tässä kohtaa Niinistö sanoo ensimmäisen kerran puheensa aikana jotakin konkreettia, jonka minäkin ymmärrän : "Vailla mitään oikeaa perustettakin saa täyden, vuosiakin kestävän tutkinnan, ja pystyy sen jälkeen välttämään pakkotoimia, elleivät turvapaikan edellytykset täytykään, ja siis jäämään sinne, minne väärin perustein tuli."
Ongelmalle tulee lopultakin nimi : turvapaikkatutkinta kestää liian kauan, ja kotimaahan karkottaminen on vaikeaa tai mahdotonta. Ensimmäinen ongelma on pääosin ratkottavissa. Lyhimmillään - esimerkiksi Kosovon albaanien kohdalla - tutkinta ja käännytys voidaan hoitaa muutamassa kuukaudessa, ja tämä toimii myös käytännössä. Kysymys on resursseista ja niiden kohdentamisesta.
Monessa tapauksessa maassaolo kuitenkin pitkittyy, vaikka hylkäävä päätös on tehty. Tapaukset ovat monimutkaisia, ja henkilö saattaa valittaa päätöksestä. Seurasin itse vuoden ajan läheltä erään turvapaikanhakijan valitusprosessia. Ensimmäisen päätöksen mukaan hän olisi voinut palata kotimaahansa, vaikka hän oli julkisesti vastustanut kotimaansa hallitusta, sen kuolemanpartiot olivat tappaneet hänen lähisukulaisensa, ja hänelle itselleen oli tullut tappouhkauksia. Toisessa käsittelyssä hänelle sitten myönnettiinkin näillä perusteilla turvapaikka. Oli hyvä ettei häntä lähetetty kotimaahan odottamaan valituskäsittelyä - hän ei olisi välttämättä selvinnyt hengissä käsittelyajasta.
Toinen syy, miksi maassaolo pitkittyy, on usein se, että kotimaahan palauttaminen ei käytännössä onnistu - maan turvattomuuden takia. Esimerkiksi Somaliaan on käännytetty ihmisiä, mutta ongelmaksi on tullut että sinne ei ole ollut pariin vuosikymmeneen kaupallisia lentoja. Kansainväliset lentoyhtiöt ovat kieltäytyneet lentämästä maahan sen turvattomuuden takia. Nyt Somalia on tosin rauhoittumassa, ja lentoyhtiötkin tekevät sinne paluuta.
Presidentin reseptit
Lopuksi Niinistö muotoilee mitä-on-tehtävä-ohjelmansa : ""Parasta on tunnustaa tosiasiat, ja parasta, että tunnustuksen antaa EU ja ryhtyy yhteisen rajavalvonnan, muuttoliikkeen hidastuttamisen ja nopeutettujen käännytysten tielle ja sitä kautta raivaa turvan tilaa pahimmassa hädässä oleville."
Niinistön reseptit eurooppalaisten arvojen romahdukseen ovat siis yhteinen rajavalvonta, muuttoliikkeen hidastuttaminen ja nopeutetut käännytykset. Niiden avulla saadaan jollakin tavalla, joka jää minulle hämäräksi, raivattua "turvan tilaa pahimmassa hädässä oleville".
Yhteinen rajavalvonta ei muuta sitä ongelmaa, että Eurooppaan suuntautuu Niinistön sanoin "hallitsematon kansainvaellus" ja että meidän on edelleenkin autettava niitä, jotka ovat Niinistön sanoin "hädässä tai vainon kohteena". Ja koska yhteinenkään rajavalvonta ei pysty erottelemaan vainottuja ja "paremman hakijoita", meidän on edelleenkin majoitettava kaikki vastaanottokeskuksiin siihen saakka, että turvapaikkatutkinta on tehnyt tämän erottelun.
"Muuttoliikkeen hidastuttaminen" on toinen Niinistön mainitsema ratkaisu eurooppalaisen arvomaailman romahdukseen. Ja jälleen kerran joudun tunnustamaan, etten ymmärrä, mistä Tasavallan Presidentti nyt puhuu. Aidan rakentamisesta Euroopan ulkorajoille? UNHCR:n pakolaisleirien lisärahoituksesta Lähi-idässä? Aseellisten EU-joukkojen lähettämisestä Syyriaan? Ilmastorahoituksen lisäämisestä? Luovutan enkä rupea arvailemaan hänen ajatuksiaan.
"Nopeutetut käännytykset" ovat kolmas Niinistön mainitsema resepti, jolla pelastetaan eurooppalainen arvomaailma. Joiltakin osin ne ovat toteutettavissa helposti, esim. juuri Kosovon albaanien käännytykset. Toisissa tapauksissa tulee ongelmia, joista mainitsin jo esimerkkejä. Kovin toiveikas en ole, että tällä keinolla saadaan Eurooppa pelastettua.
Lopuksi vielä pari sanaa siitä, mitä Niinistö ei sanonut. Hän ei maininnut sanallakaan yhteistä eurooppalaista turvapaikkapolitiikkaa eikä turvapaikanhakijoiden oikeudenmukaisempaa jakamista EU-valtioiden kesken. En ryhdy arvailemaan, millä perusteella hän jätti nämä asiat pois puheestaan. Puheen teemana olivat siis turvapaikanhakijat ja eurooppalainen arvomaailma.
Lue lisää :
Tasavallan presidentti Sauli Niinistön puhe valtiopäivien avajaisissa 3.2.2016. http://www.presidentti.fi/public/default.aspx?contentid=341374&nodeid=44810&contentlan=1&culture=fi-FI
Niinistö suorasanaisessa puheessaan: Kansainväliset pakolaissäännökset jääneet ajasta jälkeen. YLE uutiset 3.2.2016.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti