Puhe Köpingin markkinoilla

Pidin puheen Köpingin markkinoilla Vähänkyrön Tervajoella tänään 29.7. Tässä kirjoitettu versio, jonka pohjalta puhuin ilman paperia ja lyhentäen.

Tervehdys hyvät markkinavieraat 

Ensiksi haluan kiittää Vähänkyrön yrittäjiä Köpingin markkinoiden järjestämisestä jälleen tänäkin vuonna. Tämä on sellainen tapahtuma, jossa on aina mukava olla paikalla. Pohjalainen välittömyys tulee täällä hyvin esille.

Kyrönmaa on lähtenyt viimeisen vajaan kymmenen vuoden aikana kulkemaan moneen eri suuntaan : Ylistaro liittyi 2009 Seinäjokeen ja Vähäkyrö 2013 Vaasaan. Laihian ja Isokyrön valtuustot tekivät viime vuonna päätökset että kunnat pysyvät itsenäisinä. Ne pyrkivät myös hoitamaan taloutensa niin, että niiden ei tarvitsisi ajautua kuntaliitokseen ainakaan pakon sanelemana. Isokyrö tekikin tälle vuodelle plusmerkkisen talousarvion, Laihialla puolestaan on vielä paljon työtä tasapainottamisessa. Edessä oleva sote-uudistus vähentänee kuntien omaa talouskuormitusta niin, että paineet kuntaliitoksiin luultavasti vähenevät entisestään tulevaisuudessa.

Aurora, eli tähtiin ja takaisin

Kalifornialaisen Kim Stanley Robinsonin suomentamaton sci-fi-romaani Aurora (2015) kertoo kuvitteellisesta tulevaisuudesta, jossa ihmiskunta matkaa tähtiin : toiseen aurinkokuntaan lähetetään avaruusalus joskus 2500-luvulla.
Robinsonin edellisessä (myöskin suomentamattomassa) romaanissa 2312 kuviteltiin hieman lähempänä nykypäivää oleva tulevaisuus, jossa ihminen on levittäytynyt meidän aurinkokuntaamme, mutta tähdet ovat edelleen toivottoman kaukana.
Uudessa romaanissa on siis siirrytty ajassa eteenpäin, ja tähtimatkailua yritetään nyt tosissaan. Tulos ei aivan vastaa odotuksia.

Kambrikaudella ei ollut jäniksiä

Reko Kauranen jatkaa ristiretkeään evoluutioteoriaa vastaan (Pohjalainen 4.7.). Hän esittää nykyaikaisen kreationismin lempiväitteen, että vain lajinsisäinen ”mikroevoluutio” on mahdollista, esimerkiksi koiran kehittyminen sudesta. Uusien eliölajeja ei kuitenkaan synny maailmaan, vaan kaikki ”peruslajit” luotiin jo aikojen alussa.

Kauranen kirjoittaa : ”Kaikkien nykyisten peruslajien fossiilit löytyvät vanhimman ns. kambrikauden kerrostumista ja samanlaisina kuin nykyään.” Kyseessä on väärinkäsitys : kambrikaudella (n. 500 miljoonaa vuotta sitten) olivat olemassa vasta nykyisen eliökunnan pääjaksot, eivät vielä nykypäivän lajit.

Jätteiden kierrätys ja polttaminen vastakkain

Kartongin ja muovin keräys on alkanut monella paikkakunnalla Suomessa, myös Vaasassa. Kartongin keräyspisteitä on runsaasti ympäri Vaasaa paitsi aivan ydinkeskustassa. Muovin keräilypisteitä löysin pikaetsimällä vain Kuninkaantieltä (Huutoniemen K-Supermarket) sekä Västervikintieltä (Gerbyn S-marketilta). Kaikki keräilypisteet ja lajitteluohjeet löytyvät astioiden ylläpitäjän Rinki Oy:n ekopisteiden listasta.

Tähän asti kartonki ja muovi on laitettu Vaasassa poltettavaan jätteeseen, josta ne ovat menneet Westenergyn polttolaitokselle Mustasaareen. Polttolaitos oli edistyksellinen uudistus vuonna 2012, kun se otettiin käytäntöön. Aikaisemmin muovi ja kartonki oli haudattu kaatopaikalle, missä ne tuottivat hajotessaan metaania, tuota pirullisen vahvaa kasvihuonekaasua.

Arabitieteen nousu ja tuho III. Eurooppa ajaa ohi

Tämä on kolmas osa kirjoitussarjasta Arabitieteen nousu ja tuho. Kaksi aikaisempaa osaa ovat Jäljittelyn aika ja Luomiskausi.

Vuonna 1099 tapahtui jotakin, joka järisytti sekä Eurooppaa että arabimaailmaa. Kristityt ristiretkeläiset etenivät yllätyshyökkäyksellä Palestiinaan ja valloittivat Jerusalemin, islamin kolmanneksi pyhimmän kaupungin. Ristiretkeläiset pitivät Jerusalemia hallussaan 88 vuotta, kunnes Egyptin-Syyrian sulttaani Saladdin valloitti sen heiltä. Seuraavan kerran eurooppalainen armeija miehitti Jerusalemia vasta ensimmäisen maailmansodan jälkikuohuissa.

Eurooppalaiset ristiretkeläiset kohtasivat pyhällä maalla kulttuurin, joka oli joka asiassa murskaavasti ylivoimainen verrattuna heihin : tieteessä, tekniikassa, koulutustasossa, kaupungistumisessa, talouden monimutkaisuudessa ja vaikkapa arjen hygieenisyydessä ja mukavuudessa. Ainoa ala, jolla eurooppalaiset pärjäsivät arabeille, oli sotataito - ja tämä tuli arabeille yllätyksenä. Osoittautui, että arabit olivat aliarvioineet pohjoisten barbaarien sotilaallista voimaa.

Arabitieteen nousu ja tuho II. Luomiskausi

Tämä on toinen osa kolmiosaisesta kirjoitussarjasta Arabitieteen nousu ja tuho. Ensimmäinen osa on Jäljittelyn aika, kolmas osa Eurooppa ajaa ohi .

Jos 800-luku oli arabikulttuurissa jäljittelyn aikaa, seuraavat vuosisadat olivat uuden luomista. Tieteellinen tutkimus kukoisti laajalla alueella, joka ulottui Espanjan Umayadi-valtakunnasta Kairoon ja Iranin suuriin tiedekaupunkeihin.

Hyvin monet tieteen suurnimet olivat syntyisin kulttuurin reuna-alueilta, nykyisen Uzbekistanin ja Koillis-Iranin alueelta. He tekivät tieteellisen työnsä poissa kotiseuduiltaan, suurissa metropoleissa. Heidän lähtökohtansa paljastaa kuitenkin, että myös periferiassa oli mahdollista saada tasokas tieteellinen yleissivistys.

Arabitieteen nousu ja tuho I. Jäljittelyn aika

Tämä on ensimmäinen osa kolmiosaisesta kirjoitussarjasta Arabitieteen nousu ja tuho. Toinen osa on Luomiskausi, kolmas osa Eurooppa ajaa ohi .

Arabit ja persialaiset puhuvat mielellään kulttuurinsa keskiaikaisesta loistokaudesta. Tietoisuus menneestä suuruudesta kuuluu nykypäivänäkin Lähi-idän kulttuuriin. Eurooppalaiset käyvät tämän arabien loistokauden läpi kursorisesti noin 20 minuutissa yläasteen ja kenties toisen kerran vielä lukion tunneilla. Sen jälkeen he eivät siihen törmää.

Se, että arabit ja persialaiset jaksavat vielä muistella tuhannen vuoden takaisia aikoja, on vakiintuneen eurooppalaisen tulkinnan mukaan todiste siitä, että he eivät ole kyenneet luomaan mitään uutta niiden aikojen jälkeen. Jostain syystä tätä tulkintaa ei sovelleta vielä kaukaisemman antiikin tutkimukseen, josta taas eurooppalaiset ovat innostuneita.