sunnuntai 20. elokuuta 2017

Tuulivoima on Saksassa puolta halvempaa kuin Suomessa

Saksassa pidetyssä tuulivoimatuen tarjouskilpailussa keskihinnaksi tuli 42,80 € per megawattitunti. Tämä on hinta, jonka Saksan liittotasavalta takaa uusille tuulisähkön tuottajille. Suomessa tavoitehinta on kaksi kertaa suurempi : 83,50 €/MWh.

Jos tuulivoiman tuottaja saa sähkönsä myytyä tavoitehintaan, hän ei saa mitään tukea. Jos myydyn sähkön hinta alittaa tavoitehinnan, tuottaja saa erotuksen Saksan liittotasavallan verkkovirastolta Bundesnetzagenturilta.


Markkinatalous laskee tuulivoiman hintaa
Tuulivoimatuki avattiin Saksassa tarjouskilpailuille tänä vuonna. Nyt pidetyllä tarjouskierroksella etsittiin tuottajia 1013 megawatille (MW) tuulivoimaa, joka on sijoitettu maalle. Tarjouksen tekijän tuli esittää yksilöity suunnitelma rakennushankkeesta sekä pyyntö tavoitehinnasta.  Voittajia olivat halvimmat tarjoukset, jotka täyttivät tarjouspyynnön ehdot.

Tällä kierroksella tehtiin 281 tarjousta, joiden yhteenlaskettu teho oli lähes 3000 megawattia. Bundesnetzagentur hyväksyi 67 tarjousta, yhteisteholtaan 1013 MW.

Tämä toinen tuulivoimatuen tarjouskilpailu päättyi elokuun alussa. Ensimmäinen tarjouskilpailu pidettiin toukokuussa. Silloin tuulivoiman takuuhinnaksi muodostui 57,10 €/MWh. Hinta tuli siis alas 25% kolmessa kuukaudessa, toukokuusta elokuuhun. Tämä kertoo, että markkinatalous on tullut myös tuulivoimatuen piiriin, ja tuen oikea hinta on nyt muodostumassa.

Kansalaiset jyräävät tarjouskilpailuissa

Saksan erityispiirre on Bürgerenergie eli ”kansalaisenergia”. Se tarkoittaa yksityisiä ihmisiä, paikallisia yhteenliittymiä ja joukkorahoituksella muodostettuja investointiyhtiöitä, jotka rakentavat uusiutuvan energian tuotantoa. Muutama vuosi sitten kansalaisten tuottaman energian osuus oli 51% maalle rakennetusta tuulivoimasta ja 48% aurinkovoimasta.

Toinen puoli uusiutuvien tuotannosta menee perinteisten tuottajien piikkiin. Näitä ovat pankit, teollisuusyhtiöt, suunnittelutoimistot ja perinteiset investointirahastot. Omistusrakenne on erittäin hajautunut : neljä suurinta yhtiötä tuotti yhteensä vain 6,5% uusiutuvasta energiasta.

Kansalaisomistuksen osuus on nopeassa kasvussa : nyt hyväksytyistä tarjouksista oli kansalaisten tekemiä 95% (tuotantokapasiteetilla mitattuna).

Suomessa kansalaisomistuksen osuus markkinaehtoisen energian tuotannosta on hyvin lähellä nollaa. Syitä on hyvin monia, tärkeimpänä ehkä puuttuva mahdollisuus nettolaskutukseen. Nettolaskutus tarkoittaa, että asukas ostaa ja myy sähköä verkkoon ja maksaa energiayhtiölleen vain nettokulutuksesta.

Syöttötariffi oli susi syntyessään

Vihreät olivat mukana Mari Kiviniemen hallituksessa, joka hyväksyi nykyisen tuulivoiman syöttötariffijärjestelmän vuonna 2010. Syöttötariffilaki oli vihreiden keskeisimpiä tavoitteita Vanhasen-Kiviniemen hallitustaipaleella 2007-2011.

Lakiin kirjattiin kiinteä tuulivoiman tavoitehinta 83,50 €/MWh. Sama hinta koskee myös
biokaasua ja puupolttoainetta.

Reilu kahdeksankymppiä oli realistinen tavoitehinta 2000-luvun alun nousukaudella, jolloin tuulivoima oli suhteellisen tehotonta, sähkö kallista ja sähkön kysyntä Suomessa suurta.

Vuonna 2008 maailmalla oli kuitenkin alkanut lama, joka laski myös Suomessa sähkön kysyntää. Sähkönkulutus on edelleen tätä kirjoitettaessa kymmenisen prosenttia alempana kuin huippuvuonna 2008. Sähkön markkinahinta on romahtanut kolmenkymmenen euron tuntumaan per megawattitunti.  

Lisäksi tuulivoiman tehokkuus parani harppauksenomaisesti 2010-luvulla, juuri kun Suomi pääsi käynnistämään omaa tuulivoimabuumiaan. Tuulisähkön tuottamisesta tuli entistä halvempaa, joskin hinta vaihteli erittäin paljon tuotanto-olosuhteiden mukaan.

Tämän kaiken lopputulos oli, että uusiutuvan energian tuesta tuli tuulivoimayhtiöille helppoa rahaa jauhava sampo. Suuri osa suomalaisista koki tilanteen kohtuuttomaksi.

Jo vuoden 2010 lakia valmisteltaessa esitettiin, että uusiutuvan energian tuen tulisi määräytyä tarjouskilpailuissa, jolloin sen hinta asettuisi veronmaksajan kannalta optimaaliselle tasolle. Tähän ei lähdetty, ehkä siksi että tällaisille tarjouskilpailuille ei ollut siihen aikaan ennakkotapauksia.

Syöttötariffilaki sai paljon aikaan : tuulisähkön osuus Suomessa kulutetusta sähköstä nousi vuoden 2010 noin nollasta prosentista vuoden 2016 yli neljään prosenttiin. Energia-alalla tämä on iso muutos lyhyessä ajassa, vaikka olemmekin kaukana jäljessä Länsi-Euroopan 10-20 % osuudesta.

Tuulisähkön nousu tuli kuitenkin tarpeettoman kalliiksi kuluttajille ja pilasi tuulivoiman imagoa. Olimme tyhmiä ja maksoimme liikaa.

Sipilän menetetty mahdollisuus

Mikään ei olisi estänyt laskemasta tavoitehintaa jossakin vaiheessa. Sopiva tilaisuus tähän olisi ollut vuonna 2015, kun Juha Sipilän hallitus määritteli ohjelmaansa. Porvarihallitusta ei kuitenkaan kiinnostanut halpa tuulivoima – pikemminkin se pyrki pysäyttämään tuulivoiman rakentamisen ylipäänsä.

Sipilän hallitus yritti leikata tuettavan tuulivoiman kokonaismäärää lakiin oli kirjatusta 2 500 megavolttiampeerin kokonaistehosta. Kun tämä ei onnistunut, se teki periaatepäätöksen huutokauppajärjestelmästä. 

Sipilän huutokauppajärjestelmä on suunniteltu kahdelle terawattitunnille (2000 MWh) koko 2020-luvun tarpeisiin. Määrä on naurettavan pieni, mikä vahvistaa käsitykseni, että Sipilän hallitus suhtautuu tuulivoimaan vahvan kielteisesti.

Vihreät kannattavat tarjouskilpailuja

Kallis syöttötariffisysteemi oli vihreille kiusallinen asia. Tuulivoiman tuotantotuki oli ollut heidän päätavoitteitaan hallituskaudella 2007-2010. Seuraavina vuosina siihen kohdistui ennennäkemätön julkinen hyökkäys. Vihreät asettuivat refleksinomaisesti puolustamaan saavutustaan, uskaltautumatta kritisoimaan sen valuvirheitä.

Syöttötariffin kritiikki murtautui vihreissä julkisuuteen vasta talvella 2016-2017. Puheenjohtajavaalin alla esimerkiksi Emma Kari totesi toukokuussa 2017 Helsingin Sanomille, että ”tuulivoiman tuessa arvioitiin alunperin väärin, miten nopeasti uusiutuvat energiamuodot etenevät ja miten sähkönhinta kehittyy.”

Jo tätä ennen, joulukuussa 2016, vihreiden valtuuskunta oli asettunut uudessa energiavisiossaan kannattamaan tarjouskilpailuja :


”Uusi tarjouskilpailuun eli huutokauppaan perustuva teknologianeutraali kannustinjärjestelmä korvaa syöttötariffituet. Se on otettava käyttöön vuoden 2017 aikana, jotta uusiutuvan energiantuotannon hyvä kehitys ei katkea ja Suomeen syntynyt osaaminen katoa. Huutokauppajärjestelmässä toimijat valitaan sen mukaan, kuka pystyy tarjoamaan uusiutuvaa energiaa kustannustehokkaimmin.”

Valtuuskunta asettui kannattamaan myös saksalaistyyppistä Bürgerenergietä :

”Otetaan ihmiset mukaan energiantuottajiksi. Aurinkopaneelien käyttöönottoa rivi- ja kerrostaloissa vauhditetaan myöntämällä asunto-osakeyhtiöille maltillista investointitukea tukemalla uudenlaisia rahoitusmalleja kuten leasing- ja ESCO-rahoitusta. (…)

Pientuotantoa vauhdittaa myös nettolaskutus, joka huomioi sähkön markkinahinnan vaihtelut sekä siirtoverkon ylläpitokustannukset ja antaa tuottajalle oikeudenmukaisen korvauksen verkkoon päin syötetystä sähköstä. Lisäksi sähköverotuksen ja siirtohinnoittelun käytäntöjä tulee kehittää mahdollistamaan esimerkiksi asuinalueiden yhteiset aurinkovoimalat.”


Lue lisää  

Joshua S. Hill, Germany Awards 1 Gigawatt Of Onshore Wind, Costs Fall By 25%. CleanTechnica-verkkosivusto 17.8.2017.

Results of first auction for onshore wind installations. Bundesnetzagentur 19.5.2017.

Matti Kankare, Tuulivoiman tukimalli pakko uusia – ostajat ja tuottajat kinastelevat keskenään sopivasta tukiajasta. Talouselämä 18.5.2017.

Vihreä energiavisio 2035. Hyväksytty Vihreän liiton valtuuskunnan kokouksessa 4.12.2016.

Craig Morris, Citizens own half of German renewable energy. Energy Transition -verkkosivusto 29.10.2013.

Nina Nygrén, Tulevaisuudessa energiantuotanto hajautuu ja kuluttajan rooli kasvaa – miten energiamurrosta voisi vauhdittaa? Tulevaisuuden tutkimuskeskuksen blogi 17.8.2017.

Laki uusiutuvilla energialähteillä tuotetun sähkön tuotantotuesta. 1396/2010.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti