torstai 28. syyskuuta 2017

Metsähakkuut ja hiilipäästöt

Stig-Göran Lassas kyseenalaisti sekä vihreiden että biologian tutkijoiden kyvyn ymmärtää Suomen metsätaloutta (Sydösterbotten 16.9., Vasabladet 20.9.).


Vihreä meppi Heidi Hautala oli äänestänyt syyskuussa europarlamentissa sen puolesta, että metsienhakkuut huomioitaisiin, kun lasketaan Suomen hiilipäästöjä.


Suomi on yhtä aikaa hiilipäästöjen lähde ja hiilinielu. Toisaalta Suomen autot, turvesuot ja energialaitokset laskevat ilmakehään hiilidioksidia, joka kiihdyttää ilmaston lämpenemistä. Toisaalta Suomen metsät kasvavat ja nielevät ilmakehästä hiilidioksidia, siten hidastaen ilmaston lämpenemistä.



Hiilipäästöjen ja metsänkasvun erotuksesta muodostuvat Suomen nettopäästöt. Jos metsiä hakataan, Suomen nettopäästöt kasvavat.


Hautalan kanssa samoilla linjoilla oli 68 suomalaistutkijaa, jotka vetosivat maaliskuussa kestävän metsänhoidon puolesta.


Lassas kirjoitti, että metsäteollisuuden päätuotteita ovat puutavara, paperi ja kartonki. Metsien hiili säilyy niissä eikä häviä ilmakehään, toisin kuin puupolttoaineessa, jota on ”häviävän pieni osa puutuotteista”.  Lassasin mukaan Hautala ja 68 tutkijaa eivät ole ymmärtäneet tätä seikkaa.


Sipilän hallitus esitti biotaloussuunnitelmassaan, että metsänhakkuita lisätään 14 miljoonaa kuutiometriä (Mm3), ja tästä 6-10 Mm3 poltetaan hakkeena. Uusista hakkuista palaisi siis yli puolet hiilidioksidina ilmaan, välittömästi.

Toinen puoli kaadetusta metsästä käytetään nykyisin pääosin paperiksi ja kartongiksi. Ne eivät ole pitkäikäisiä tuotteita, vaan päätyvät parin kierrätyksen jälkeen jätteenpolttolaitokseen – ja hiilidioksidina ilmaan.

Kasvava metsä nielee kyllä vapautuneen hiilen takaisin, mutta siihen menee vuosikymmeniä. Jos kaadamme 50 vuotta vanhan metsän, vapautuneen hiilen sitominen uuteen puustoon kestää suunnilleen samat 50 vuotta.


Meillä ei ole varaa odottaa näin kauan. Ilmastonmuutos on kiihtymässä hengenvaaralliseksi. Aikaa sen pysäyttämiseen ei ole viittäkymmentä vuotta. Suurimman muutoksen pitäisi tapahtua 2010-2020-luvuilla.

Olen kirjoittanut tämän tekstin yhteistyössä Tuula Närvän kanssa. Teksti ilmestyi 28.9. ruotsiksi närpiöläisessä Sydösterbotten-lehdessä otsikolla Skogsavverkning och koldioxidutsläpp. Se oli vastine Stig-Göran Lassasin kirjoitukseen Finlands skogsbruk och de gröna (Sydösterbotten 16.9., Vasabladet 20.9.). Valitettavasti en saa linkitettyä näitä artikkeleita.

Olen kirjoittanut samasta aiheesta heinäkuussa otsikolla Sipilän biotalous ja EU:n ilmastopolitiikka törmäyskurssilla.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti