Tuulivoimasota 1 : Onko tuulivoima taloudellisesti kannattamatonta?

Tämä on kaksiosaisen artikkelisarjan ensimmäinen osa. Toinen osa ilmestyy lähipäivinä, aiheena mm. tuulivoiman syöttötariffi.

Tuulivoiman taloudellista kannattavuutta vastaan on hyökätty viime aikoina ankarasti. Siteeraan esimerkkinä tästä "tuulivoimasodasta" Henna Kupsalan artikkelia Tuulivoiman syöttötariffi leikkauslistalle :

”Edellisen hallituksen aikaansaama tuulivoiman syöttötariffi teki tuulivoimasta loistavan bisneksen. Luotiin järjestelmä, joka pumppaa veronmaksajien rahoja kiihtyvällä tahdilla sijoitusyhtiöiden taskuihin. Lopulliseksi hintalapuksi takuuhintajärjestelmälle on arvioitu yli 3 miljardia euroa. Summa on niin suuri, että se on yli 3% Suomen valtionvelasta ja noin 550 euroa jokaista suomalaista kohti. Lopullista laskua ei tiedä kukaan. Mitä edullisempi on sähkön markkinahinta ja mitä enemmän tuulee, sitä kalliimmaksi takuuhintajärjestelmä tulee. Kysymys kuuluu, haluammeko todella tukea tätä huonosti työllistävää sijoitusyhtiöiden loistobisnestä velaksi? Se on hyvä muistaa, että aina kun mylly pyörii, veronmaksaja maksaa laskun korkoineen.”

Henna Kupsala edustaa Tuulivoima-kansalaisyhdistys ry:tä. Se on nimestään huolimatta käytännössä tuulivoimaa vastustava yhdistys ja meneillään olevan tuulivoimakritiikin pääesikunta. Nettisivuillaan se kertoo toimivansa ”tuulivoimarakentamisen piiriin joutuvien kansalaisten etujärjestönä ja yhdyssiteenä”. Sitä on joskus luonnehdittu ”nimby-liikkeeksi”. Yhdistyksen puheenjohtaja Kalevi Nikula aloitti tuulivoiman vastustusuransa 2012 kotiseudultaan Raahen Pattijoelta, jonne suunniteltiin tuulivoimaloita.

Tätä yhdistystä ei pidä sekoittaa Suomen tuulivoimayhdistys ry:hyn, joka puolestaan on tuulivoiman puolestapuhuja. Se on pääosin tuulivoima-alan yritysten etujärjestö.

Tuulivoiman ympärillä pyörii valtava mediamylly. Kommentoin tässä kirjoituksessa kahta väitettä, jotka liittyvät tuulivoiman taloudellisuuteen.

Väite 1 : Tuulivoima on taloudellisesti kannattamatonta

Tuulivoiman tuotantokustannukset vaihtelevat voimakkaasti riippuen mm. tuuliolosuhteista, toiminta-ajasta, sähköverkon kustannuksista ja pääomalle lasketusta lyhennysajasta. Wikipedian mukaan tuulivoimasähkön hinta vaihtelee 35-85 €/MWh. Edullisissa olosuhteissa tuulivoima on siis lähes kilpailukykyistä jo nykymarkkinoilla. Heikoissa olosuhteissa tuulivoiman tuotantokustannukset vastaavat syöttötariffilain mukaista takuuhintaa (ensi vuonna reilu 80 €/MWh).  

 

Keskimäärin tuulivoima ei kannata vapailla sähkömarkkinoilla, joten sitä tuetaan takuuhinnoilla eli ns. syöttötariffilla.  

Tuulivoiman tuotantokustannukset ovat laskeneet murto-osaan 1970-luvulta tasosta, jolloin tuulisähköä alettiin tosissaan kehittää. Nykyisin kustannusten lasku on maltillisempaa, mutta se jatkuu.  

Yksi syy tuulivoiman jatkuvaan halpenemiseen on kehittyvä tekniikka – tuulivoima on vielä nuori ja kypsymätön energiantuotantomuoto, jossa on runsaasti kehittämispotentiaalia.  Toinen syy ovat synergiaedut. Niitä saadaan, kun tuulivoima yleistyy, ja sen ympärille syntyy yhä tehokkaampi tuotannon ja infrastruktuuri. 

 

2010-luvulla tuulivoima ei siis ole taloudellisesti kannattavaa Suomessa ilman tukia. Tilanne on kehittymässä parempaan suuntaan. Rohkeimmat ennustavat, että 2020-luvulla tuulivoima on jo kilpailukykyistä ilman tukia. Kuten tiedämme, ennustaminen on vaikeaa - ja energian hintojen ennustaminen erityisen vaikeaa.

Väite 2 : Tuulivoima on kokonaistaloudellisesti edullista

Tuulivoima on tällä hetkellä edullisin energiamuoto, jolla on suuri kasvupotentiaali ja joka ei aiheuta ilmastonmuutosta eikä tuhansien vuosien jäteongelmaa. Juuri siksi vihreät ovat sitoutuneet siihen niin voimakkaasti. 2020-luvulla tilanne saattaa muuttua, jos aurinkosähkö halpenee kovimpien ennusteiden mukaisesti. 

Tuulivoima on hiilineutraali, eli se ei voimista ilmastonmuutosta. Ilmastonmuutos on niin massiivinen geologinen tapahtuma, että sen konkreetteja kustannuksia on erittäin vaikea ennustaa.

 

Suomeen kohdistuisi välittömästi suuria kustannuksia ilmastonmuutoksesta - EU:n komission arvion mukaan kustannukset olisivat 0,2% BKT:sta (noin 400 M€/vuosi) 3,5 asteen lämpenemisessä. Epäsuorat kustannukset olisivat  viennistä riippuvaisella maallamme vielä paljon suuremmat, kun maailmantalous ajautuisi kroonisiin vaikeuksiin kasvavan ilmastosekasorron vuoksi. Jos ilmastonmuutosta ei pysäytetä ajoissa, se riistäytyy käsistä ja pahenee paljon yli 3,5 asteen - satojen tai tuhansien vuosien ajaksi. 

Tuulivoimalla ei ole merkittäviä piilokustannuksia, eli lähes kaikki kulut näkyvät jo sähkölaskussa, eikä "jälkimätkyjä" tarvitse pelätä. Tilanne on aivan toinen useimmilla muilla energialähteillä. Fossiiliset polttoaineet, turve mukaanlukien, syventävät ilmastokatastrofia, jonka loppulaskua ei kukaan pysty ennustamaan. Turpeennosto sotkee myös vesistöjä. Esimerkiksi Vaasan kaupunki joutuu harkitsemaan miljoonainvestointia uuteen vedenottojärjestelmään Kyrönjoen veden pahenevan pilaantumisen takia.  

Ydinvoimaan sisältyy erittäin paljon arvaamattomia kustannustekijöitä. Mitkään vakuutukset eivät kata mahdollista ydinvoimaonnettomuutta. Ainuttakaan käytössä ollutta ydinvoimalaa ei ole vielä purettu eikä grammaakaan käytettyä ydinpolttoainetta loppusijoitettu koko maailmassa, joten ydinvoiman elinkaarikustannukset perustuvat lähinnä valistuneeseen arvailuun. 

Puun ja vesivoiman ongelmana on, että niiden tuotantoa ei käytännössä voi kasvattaa kovin paljon. Aurinkosähkö puolestaan on toistaiseksi vielä tuulivoimaakin kalliimpi, joskin monet ennustavat tilanteen muuttuvan lähitulevaisuudessa. 

Suomen tuulivoimayhdistyksen kirjoituksessa lasketaan myös, että tuulivoima alentaa sähkön yleistä hintaa :

”Polttoainevapaa ja muuttuvilta kustannuksiltaan halpa tuulivoima syrjäyttää sähkömarkkinalta kalliimpaa energiantuotantoa ja laskee samalla sähkön markkinahintaa. Kun sähkömarkkinalla on paljon tuulivoimaa, markkinahinnan laskusta saatu säästö on reilusti suurempi kuin tuulivoimalle maksettu tuki.”