keskiviikko 8. heinäkuuta 2015

Ydinvoimalla ilmastonmuutosta vastaan?

Sipilän hallitus joutuu lähiaikoina päättämään, myöntääkö se rakentamisluvan Fennovoima Oyj:n ydinvoimalalle Kalajoen Hanhikiveen.
Ydinvoiman puolustajat ovat vedonneet mm. siihen, että ydinvoima auttaa pysäyttämään ilmastonmuutosta. Jos ydinvoimaa ei rakenneta lisää, Suomi joutuu tuottamaan sähköä hiilivoimalla, mikä olisi ilmaston kannalta tuhoisa asia.
Hiilipäästöjen vähentäminen ydinvoimalla on tosiaan mahdollista, esimerkiksi niin että suljetaan sähköä tuottava hiilivoimala ja tuotetaankin sähkö sen sijaan ydinvoimalassa. Tai että romutetaan bensiinikäyttöisiä autoja ja otetaan tilalle sähköautoja, joiden akut ladataan ydinsähköllä.

Vähäisten hiilipäästöjen lisäksi ydinvoimalla on muitakin etuja. Se on säistä riippumaton vakaa sähkönlähde, joka ei vaadi paljon maa-alaa, toisin kuin esimerkiksi tuulivoima. Ydinvoiman taloudellisuutta on kyseenalaistettu, mutta ydinvoimalla tuotettu kilowattitunti on kuitenkin selkeästi halvempi kuin tuulella tuotettu, auringosta puhumattakaan.  
Näistä eduista huolimatta vihreät ovat perinteisesti vastustaneet ydinvoimaa. Syynä on sen tuottama jäte, joka säilyy radioaktiivisena satojatuhansia vuosia ja jonka loppusijoitusta ei ole vielä ratkaistu käytännön tasolla. Ydinvoima edistää ydinaseiden leviämistä, koska käytetystä polttoaineesta voidaan eristää ydinräjähteiden raaka-ainetta. Ydinvoimalaonnettomuus voi tappaa tuhansia ihmisiä, johtaa satojentuhansien evakuointiin ja muuttua vuosikymmenien rasitteeksi veronmaksajille, kuten Ukrainassa ja Japanissa on käynyt.

Ilmastoprofeetta James Hansen ydinvoiman puolesta

Jotkin ympäristöaktiivit kannattavat ydinvoimaa. He ovat perustelleet kantaansa sillä, että ilmastonmuutos on ihmiskunnan kiireisin ja hälyttävin ongelma, ja sen torjumiseksi on hyväksyttävä jopa ydinvoima.
Tunnettu ydinvoimaa kannattava ympäristöaktiivi on ilmastotutkija James Hansen, NASAn Goddard Instituten pitkäaikainen johtaja. Hän tuli tunnetuksi 1980-luvulla ”profeettana”, joka varoitti ihmiskuntaa ja valtionpäämiehiä ilmastonmuutoksen riskeistä. Hänen ansiokseen on joskus laskettu ensimmäinen globaalin ilmastopolitiikan aalto (Rion sopimus 1992 ja Kioton sopimus 1997). Hansen oli takavuosien nuhjuisilla nettikeskustelupalstoilla ilmastoskeptikkojen Inhokki Numero Yksi.
Hansen ja hänen työparinsa Pushker Kharecha varoittivat 2013, että jos ydinvoima ajetaan alas, se tullaan korvaamaan hiilellä ja kaasulla, ja seurauksena ovat katastrofaaliset ilmastopäästöt. Scientific American –lehti tiivisti 2.4.2013 heidän argumenttejaan seuraavasti (suomennos JT) :
”Kirjoittajat arvioivat, että ydinvoiman alasajo tuottaisi 80 - 240 GtCO2-ekvivalentin kasvihuonepäästöt seuraavan 40 vuoden aikana. Mittasuhteiden ymmärtämiseksi muistutettakoon, että ”sallittu” kasvihuonepäästöjen kokonaismäärä tämän vuosisadan loppuun mennessä on 500 GtCO2-ekvivalenttia, jos aiomme pysyä (Kansainvälisen ilmastopaneelin edellyttämän. JT) 350 ppm:n hiilipitoisuusrajan alapuolella.  Ydinvoima voisi siis vähentää tätä hiilikuormitusta 16 – 48 %.”
Hansenin laskelmissa ydinvoiman vaihtoehtoina olivat Fukushiman-jälkeisen Japanin suosima hiilivoima sekä Barack Obaman USAn suosima liuskepohjainen maakaasu. Hansen ei huomioinut energiansäästöä eikä uusiutuvia energianlähteitä. (Tämä sillä varauksella, että en päässyt käsiksi hänen alkuperäistekstiinsä.)

Osmo Soininvaaran ”ehdollinen ei” ydinvoimalle
Vihreiden pitkäaikainen guru Osmo Soininvaara nostatti vuonna 2013 pienen lehdistökohun, kun hänen tulkittiin kääntyneen ydinvoiman kannattajaksi. Oikeampi olisi määritellä, että Soininvaara vastustaa  ydinvoimaa, mutta hän on määritellyt olosuhteet, joissa hän voisi siirtyä ydinvoiman kannattajaksi.
Soininvaara kertoi kantansa blogissaan jo 2008 :  
”…hiilivoima on ydinvoimaa pahempi energiantuotantomuoto. Tällä kannalla on ymmärtääkseni moni vihreä. Miksi en sitten ole liputtanut ydinvoiman puolesta?
Koska ainakin toistaiseksi ydinvoimaa on suunniteltu hiilivoiman lisäksi, ei sen tilalle.
(…) Siksi olen ilmoittanut jo kauan sitten, että hyväksyn ydinvoiman sitten ja vasta sitten, jos voin vakuuttaa, että sillä aletaan korvata fossiilisia polttoaineita eikä tähdätä kulutuksen kasvattamiseen. 

Vihreä liitto : ydinvoima alas, hiili alas
Vihreä liitto sovittaa yhteen ydinvoiman vastustuksen ja ilmastonmuutoksen torjunnan. Vuonna 2014 laatimissaan ohjelmissa vihreät ovat asettaneet tavoitteiksi mm., että vuoteen 2025 mennessä luovutaan turpeen käytöstä ja vuoteen 2050 mennessä kaikkien fossiilisten polttoaineiden käytöstä. Kivihiilestä on päästävä eroon ”mahdollisimman pian”. Tiukkana välitavoitteena vaaditaan, että Suomen on vähennettävä kasvihuonepäästöjään peräti 55% vuoteen 2030 mennessä (vuoden 1990 tasosta). Samana ajankohtana puolet kulutetusta energiasta tulisi olla uusiutuvaa.
Vihreiden ydinvoimakanta ilmaistiin vuonna 2014 Kohti kestävää yhteiskuntaa –tavoiteohjelmassa :
”Kalliin ja vanhanaikaisen ydinvoiman roolia Suomessa ei ole syytä lisätä. Käytöstä poistuva kapasiteetti pitää korvata uusiutuvilla energialähteillä.” (Kohti kestävää yhteiskuntaa – vihreiden poliittinen tavoiteohjelma 2015-2019. Vihreä liitto 8.6.2014) 

Vihreät eivät vaadi Suomen olemassaolevien ydinvoimaloiden välitöntä sulkemista vaan ”ainoastaan” sitä, että uusia ydinvoimaloita ei enää rakenneta. Tämän voi tulkita tarkoittavan ydinvoimasta luopumista vuoteen 2030 mennessä, jolloin 1970-luvulla rakennetut neljä reaktoria (Loviisa 1-2 sekä Olkiluoto 1-2) tulevat elinkaarensa päähän.
Ydinvoiman ja hiilen tilalle vihreät tarjoavat ensisijaisesti energiatehokkuuden lisäämistä eli kansankielellä energiansäästöä :
”Energiatehokkuuden lisäämisen on oltava ilmastopolitiikan keskeinen keino, koska sillä säästetään sekä kustannuksia että ympäristöä. Suomessa on parannettava energiatehokkuutta vähintään 40 % vuoteen 2030 mennessä.” (Kohti hiilineutraalia Suomea. Vihreä liitto 2.3.2014)
Radikaali 40% energiansäästö saavutetaan monilla tavoin, esimerkiksi tekemällä energiakatselmus kaikkiin valtion ja kunnan kiinteistöihin ja ottamalla käyttöön ”kaikki lyhyen takaisinmaksuajan säästötoimet”.  Säädöksillä on ohjattava ”ripeään älykkään sähköverkon käyttöön, sähkönkulutuksen seurantaan sekä kysyntäjoustojen lisäämiseen”. ”Rakennusten ja teollisuuden hukkalämpöä hyödyntävän avoimen kaukolämpöverkon” kehittämistä on edistettävä aktiivisesti.
Energiatehokkuuden alle voitaneen laskea myös yhdyskuntarakenteen muutokset, esimerkiksi julkisen liikenteen roolin vahvistaminen.
Toinen keskeinen keino hiilineutraaliin ja ydinvoimattomaan Suomeen on uusiutuva energia. Sen edistämiskeinoista mainitaan sähkön pientuotannon nettolaskutus ja kotitalouksien tukeminen ”käyttämään lämmityksessä mahdollisimman energiatehokkaita lämmitysmuotoja”.

Ei kiirettä ydinvoimalapäätöksellä
Vihreiden energiapoliittisia tavoitteita on usein syytetty idealistisiksi ja toiveajatteluun perustuviksi, ja on valitettu että niissä ei ole konkretiaa. Totta onkin, että vihreät luettelevat usein enemmän keinoja muutokseen pääsemiseksi kuin konkreetteja muutoksen osia.
Mielestäni nyt on kuitenkin oikea hetki idealismille. Meidän vanhoilla ydinvoimaloillamme on vielä vajaa 15 vuotta käyttöikää jäljellä. Käytännössä aikaa on tätäkin enemmän, jos oletamme että rakenteilla oleva Olkiluoto 3 valmistuu jonakin päivänä.
Meillä on siis hyvin aikaa joko laskea energiankulutusta tai kehittää uusiutuvaa energiaa niin paljon, että saamme korvattua neljän vanhan ydinvoimalan tuottaman sähkön (22,1 TWh vuonna 2008) ja fossiileilla tuotettavan sähkön (15,5 TWh).
Jo tähän mennessä on saatu paljon aikaan. Suomen kokonaissähkönkulutus laski 7 TWh huippuvuodesta 2007 (90 TWh > 83 TWh vuonna 2014).  Säästöpotentiaali on edelleen valtava, jos ajatellaan vaikka sähkölämmitteisten asuntojen siirtämistä maalämpöön.
Tuulivoimaa valmistuu TEM:n ennusteen mukaan 9 TWh vuoteen 2030 mennessä. Juha Sipilän hallitus pani tuulivoiman rakentamiselle määrällisen katon (2500 MVA > 2000 MVA) vedoten valtiontalouden säästöihin. Sama valtiontalouden säästö olisi voitu saavuttaa laskemalla tuotettua energiayksikköä kohti tulevaa syöttötariffia (esim. 83,50 €/MWh > 65 €/MWh), jolloin tuulivoimaloita olisi voitu rakentaa enemmän mutta energiayhtiöt olisivat saaneet pienemmän voiton voimaloistaan.
Uuden ajan merkki on sekin, että Helsingin kaupunki miettii tietä ulos kivihiiliriippuvudesta. Helsingin vaihtoehtoskenaarioihin kuuluvat tällä hetkellä esimerkiksi pelletit ja muut biopolttoaineet, aurinkovoima ja maalämpö. Mutta ei siis ydinvoima.
Meillä ei ole siis mitään kiirettä antaa rakennuslupaa Fennovoiman ydinvoimalahankkeelle. Voimme tarkastella vaikkapa ensi hallituskaudella (2019-2023), miten vihreä energiavallankumous edistyy, ja arvioida silloin, pärjäämmekö ilman uutta ydinvoimaa. Todennäköisesti pystymme lykkäämään päätöksenteon jopa sitä seuraavalle hallituskaudelle (2023-2027).
Jos Sipilän hallitus päätyy tässä tilanteessa antamaan rakennusluvan Fennovoimalle, se romahduttaisi hyvin alkaneen energiavallankumouksen. Markkinoille virtaava polkuhintainen ydinsähkö kaataisi lopullisesti tuulivoiman, maalämmön ja aurinkosähkön markkinat, ja voisimme sanoa hyvästit hajautetulle energiantuotannolle, energiatehokkuuden kasvulle ja älykkäälle sähköverkolle. Ne kävisivät yksinkertaisesti tarpeettomiksi tässä markkinatilanteessa.
Oma kantani lisäydinvoimaan on siis ehdollinen ei. Meillä on kohtuulliset mahdollisuudet luoda hiilineutraali Suomi ilman lisäydinvoimaa. Huonoimmassakaan tapauksessa emme tarvitse uutta ydinvoimalaa kuin aikaisintaan 2030-luvulla. Sen rakentamisesta ehditään hyvin tehdä päätös 2020-luvulla. Tämä vuosikymmen kannattaa käyttää sen pohjustamiseen, että kuudetta ydinvoimalaa ei tarvitsisi koskaan rakentaa.

Lähteitä :

Lähettänyt klo
Tunnisteet: , ,

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Tilaa: Lähetä kommentteja (Atom)