Paperin nimi on Tehokasta
turvallisuuspolitiikkaa. Nimi kertoo kompromissista toisaalta sotilaallisen
turvallisuuden tarpeen ja toisaalta sotilasmäärärahojen niukkuuden välillä. Tehokkuuden
avulla voidaan saavuttaa maksimaalinen turvallisuus minimaalisella
panostuksella. Keinona on kansainvälinen puolustusyhteistyö. Paperissa ei
esiinny sanaparia ”itsenäinen puolustus”. Näin kuvataan tehokas
turvallisuuspolitiikka :
”Asevoimien ylläpitoon ja
asevarusteluun kuluvia resursseja tarvittaisiin kipeämmin koko ihmiskuntaa
koskevien globaalien kysymysten, kuten kestävän kehityksen tavoitteiden ja
ilmastonmuutoksen, ratkaisemisessa. Siksi puolustuspolitiikalta tulee vaatia
kustannustehokkuutta. Osa tehokasta puolustuspolitiikkaa on toimiva yhteistyö
ja ennakointi sekä eurooppalaisella että pohjoismaisella tasolla.
Puolustusyhteistyöllä voidaan hillitä puolustusmenojen kasvua, mihin
sotilasteknologian hinnan nousu asettaa paineita.”
Feminismi, pasifismi
ja ekologia
Vihreän liikkeen yksi alkujuuri oli 1960-70-lukujen feminismissä,
rauhanliikkeessä ja ympäristöliikkeessä. Tämä perintö näkyy
turvallisuuspoliittisessa linjapaperissa : feministiset, pasifistiset ja
ympäristöteemat kietoutuvat perinteiseen sotilaalliseen turvallisuusajatteluun.
Vihreät kannattavat ydinaseetonta maailmaa ja vaativat, että
Suomen tulee tukea neuvottelujen aloittamista YK:ssa laillisesti sitovan ydinaseet
kieltävän sopimuksen saamiseksi. Tätä tavoitetta ajaa kansainvälinen ICAN-liike
(The International Campaign to Abolish Nuclear Weapons).
Ruotsalaiselta sisarpuolueelta Miljöpartietilta on omaksuttu
käsite ”feministinen turvallisuuspolitiikka” (feministisk säkerhetspolitik). Se
määritellään linjapaperissa näin :
Vihreät haluaa maailmasta ja
Suomesta tasa-arvoisen paikan kaikille sukupuolille. On tietoisesti etsittävä
ja murrettava rakenteita, jotka estävät eri sukupuolten täysivaltaisen
osallistumisen yhteiskunnan rakentamiseen. Turvallisuuspolitiikan keskiöön on
nostettava rakenteellinen ja sukupuolittunut väkivalta. Oikeus
koskemattomuuteen on turvattava niin konfliktien kuin rauhankin oloissa.
Asevelvollisuus ja
sukupuolineutraalius
Feministisen turvallisuuspolitiikan otsikon alla otetaan
kantaa myös naisten asevelvollisuuteen :
Vain yhdelle sukupuolelle
pakollinen asevelvollisuus on paitsi ihmisoikeuksien vastainen, myös
identiteettiä muokkaava käytäntö, joka sukupuolittaa yhteiskuntaamme
entisestään. Maanpuolustus on uudistettava sukupuolia tasa-arvoisesti
kohtelevalla tavalla valikoivan asepalveluksen suuntaan. Pitkän aikavälin
tavoitteena on asepalveluksen täysi vapaaehtoisuus.
Ylläolevassa muotoilussa on yritetty yhdistää aika
monenlaisia ja keskenään ristiriitaisia vihreitä turvallisuuspoliittisia
näkemyksiä. Johtotähtenä on vihreiden korkeimman elimen puoluekokouksen
kannanotto vuodelta 2014, että vihreiden tavoitteena on ”asepalvelun
vapaaehtoisuus”.
Tämä on niitä asioita, joissa vihreät eivät todellakaan ole
yksimielisiä – vuoteen 2014 asti puolueen turvallisuuspoliittisissa papereissa
tavoitteena oli ”valikoiva” ja ”sukupuolineutraali” asevelvollisuus. Valikoiva
asevelvollisuus tarkoittaa, että kaikki osallistuvat kutsuntoihin mutta kaikkia
ei kutsuta palvelukseen, ja sukupuolineutraalius sitä, että asevelvollisuus
koskettaa naisia yhtä lailla kuin miehiä. Tämä systeemi on käytössä Norjassa.
Näpit irti Arktiksen
fossiileista
Ympäristö koplataan turvallisuuspolitiikkaan esimerkiksi
Arktista koskevassa luvussa. Siinä vaaditaan, että Arktiksella sijaitsevat
fossiiliset polttoainevarat jätetään kokonaan hyödyntämättä, ja todetaan, että ”ilmastonmuutoksen
ja ympäristönsuojelun muodostamien reunaehtojen on oltava lähtökohta kaikelle
toiminnalle Arktiksella”.
Vihreiden Arktis-politiikan yhtenä esikuvana on vuoden 1959
Etelämannersopimus, jossa yhdistyvät demilitarisointi ja kaivannaistoiminnan
kielto. Etelämannersopimukselle kumarretaan Arktis-luvun viimeisessä lauseessa
: ”Pohjoisen jäämeren tulee olla kansainvälinen merialue Antarktiksen ja sitä
ympäröivien merialueiden tapaan”.
Kyllä Euroopan
puolustusyhteistyölle
Vihreät kannattavat Euroopan Unionin puolustusyhteistyön
tiivistämistä. Tässä toistuu jälleen kerran tehokkaan turvallisuuden teema :
jos Eurooppa pelaa yhteen, se voi säästää sotilasmenoissa ja saavuttaa paremman
turvallisuuden.
”Vihreät haluavat syventää Euroopan unionin
turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaa, sekä kehittää yhteisiä valmiuksia ja
tiiviimpiä rakenteita yhteistyön vahvistamiseksi. Euroopan unionin jäsenvaltiot
käyttivät vuonna 2015 puolustukseen yhteensä noin 200 miljardia euroa, josta
Suomen osuus oli noin 2,7 miljardia. Yhteenlaskettuna Euroopan unionin jäsenvaltioiden
puolustusbudjetti on Yhdysvaltojen jälkeen maailman korkein. Tällä hetkellä
resurssit kuitenkin pirstaloituvat eri jäsenvaltioiden välille, ja
kokonaisuutta vaivaa tehottomuus. Monissa kyvyissä on päällekkäisyyksiä, kun
taas jotkin strategisesti tärkeät kyvyt puuttuvat kokonaan.”
Euroopan Unionin maat hyväksyivät Lissabonissa 2007
keskinäisen avunannon lausekkeen :
”Jos jäsenvaltio joutuu
alueeseensa kohdistuvan aseellisen hyökkäyksen kohteeksi, muilla jäsenvaltioilla
on velvollisuus antaa sille apua kaikin käytettävissään olevin keinoin
Yhdistyneiden Kansakuntien peruskirjan 51 artiklan mukaisesti. (…)”
Vihreät kannattavat EU:n keskinäistä avunantoa. Johtopäätös
on se, että ”apua saadaksemme meidän on oltava valmiita myös antamaan sitä”.
Vihreät kannattavat tekeillä olevaa lakiehdotusta, jonka mukaan Suomi voi
pyytää apua tai antaa apua ”toiselle valtiolle, Euroopan unionille tai
kansainväliselle järjestölle”, ja apuun "voi sisältyä sotilaallisten
voimakeinojen käyttöä".
Vihreiden kiinnostus eurooppalaiseen
turvallisuusyhteistyöhön selittyy osittain haluttomuudella liittyä NATOon.
Euroopan halutaan olevan puolustuksessaan mahdollisimman riippumaton
Yhdysvalloista. Tämä lienee myös useimpien vihreiden NATO-kannattajien toive.
Sille on antanut lisäpontta republikaanien presidenttiehdokkaan Donald Trumpin
haluttomuus sitoutua Euroopan puolustamiseen.
Kyllä
puolustusyhteistyölle Ruotsin kanssa
Vihreät kannattavat Ruotsin kanssa tehtävää
puolustusyhteistyötä eivätkä näe esteitä ”Suomen ja Ruotsin väliselle, yhteiset
turvatakuut sisältävälle puolustusyhteistyösopimukselle”. Tässä olemme eri
linjoilla ruotsalaisen sisarpuolueemme Miljöpartietin kanssa : Ruotsin vihreät
eivät ole lämmenneet keskinäisille turvatakuille Suomen kanssa.
Turvallisuuspoliittisella työryhmällämme ei ollut suuria
odotuksia Ruotsi-yhteistyöstä. Suomen ja Ruotsin puolustusliitto ei olisi
symmetrinen. Kärjistäen voisi sanoa, että Ruotsi sitoutuisi puolustamaan
Suomea, jos Venäjä hyökkää Suomeen, ja Suomi puolestaan Ruotsia, jos Norja
hyökkää Ruotsiin.
Tosin Ruotsi varautuu myös merihyökkäykseen Itämeren yli
Baltiasta käsin, ja siellä tuntuu olevan valmiutta lähteä puolustamaan Baltian
maita, jos ne joutuisivat hyökkäyksen kohteeksi. Jos Suomi-Ruotsi
puolustusliitto syntyisi, se olisi käytännössä
Suomi-Ruotsi-Baltia-puolustusliitto. Baltian maathan ovat tunnetusti
NATO-jäsenmaita.
Ei kiitos NATOlle
NATO-jäsenyydelle vihreät sanovat ei kiitos : ”Tiivis
NATO-yhteistyö on osa Suomen turvallisuuspolitiikkaa, mutta NATO-jäsenyydestä
tulee päättää kansanäänestyksellä, jonka yhteydessä äänestäjät saavat selkeän
ja todenmukaisen tiedon eri vaihtoehdoista.” Tämän kannanoton oli tehnyt
vihreiden korkein elin puoluekokous 2014, ja sitä alleviivasi erikseen Ville
Niinistö lauantaipäivän haastattelussaan.
Turvallisuuspoliittinen työryhmämme oli tästä asiasta montaa
mieltä. Tämä näkyi Vihreän Langan keskustelussa, jossa olivat vastakkain työryhmän
puheenjohtajat Alviina Alametsä (ei NATOlle) ja Andrei Sergejeff (kyllä
NATOlle). Työryhmämme lähti siitä, että henkilökohtaisista kannoistamme
huolimatta menemme puoluekokouksen hyväksymien raamien sisällä, eli
luonnostelemme turvallisuuspolitiikkaa ilman NATOa.
Vihreät ja Venäjä
Viime aikoina suomalaisessa turvallisuuspoliittisessa
keskustelussa ovat yleistyneet Venäjään liittyvät leimakirveet. Tiukkaa
Venäjä-politiikkaa kannattavia on leimattu ”NATO-haukoiksi” ja sitä vastustavia
”suomettuneiksi”. Vihreät eivät ole NATO-haukkoja, kuten on jo käynyt ilmi,
mutta Venäjän johdon viimeaikainen politiikka tuomitaan selkeästi :
”Viime vuosina Venäjä on hylännyt
sääntöpohjaisen kansainvälisen yhteistyön ja palannut voimapolitiikkaan. Se on
rikkonut kansainvälistä oikeutta valtaamalla Krimin ja luonut jännitteitä
lähiympäristöönsä. Venäjällä ei ole oikeutta etupiiriin rajojensa ulkopuolella,
eikä sen toimintaa missään nimessä voi hyväksyä. Sille asetetut sanktiot ovat
perusteltuja.”
Venäjä-suhteisiin kytketään myös Fennovoiman ydinvoimala : ”Sitoutuminen
Fennovoiman hankkeeseen heikentää Suomen omavaraisuutta ja luo tilanteen, jossa
Venäjä voi käyttää hanketta poliittisena painostuskeinona.”
Lisää samasta
aiheesta :
Tehokasta turvallisuuspolitiikkaa. Vihreiden
ulko- ja turvallisuuspoliittinen linjapaperi. Hyväksytty valtuuskunnan
kokouksessa 18.9.2016. https://www.vihreat.fi/vihrea-politiikka/ohjelmat/tehokasta-turvallisuuspolitiikkaa-vihreiden-ulko-turvallisuuspoliittinen-linjapaperi
Vihreiden Niinistö: Nato-jäsenyyttä ei nyt
kannata haikailla. Vihreiden mukaan EU:n yhteistä puolustusta pitää syventää
entisestään. Helsingin Sanomat 17.9.2016.
Pekka
Haaviston puhe ulko- ja turvallisuuspolitiikasta vihreiden puoluevaltuuskunnassa
Vantaalla 17.9.2016. https://www.vihreat.fi/artikkeli/2016/09/pekka-haaviston-puhe-ulko-turvallisuuspolitiikasta-vihreiden-puoluevaltuuskunnassa-vantaalla-1792016
Kohti kestävää yhteiskuntaa. Vihreiden
poliittinen tavoiteohjelma 2015-2019. Puoluekokous 8.6.2014. https://www.vihreat.fi/vihrea-politiikka/ohjelmat/kohti-kestavaa-yhteiskuntaa-vihreiden-poliittinen-tavoiteohjelma-2015-2019
Kohti valikoivaa asevelvollisuutta.
Vihreiden linjaukset asevelvollisuudesta. Puoluehallitus 11.6.2010. https://www.vihreat.fi/kohti-valikoivaa-asevelvollisuutta
. Nämä linjanvedot ovat monilta osin kumoutuneet vuoden 2014 puoluekokouksen
päätöksillä.
Vastakkain: Alviina Alametsä ja Andrei
Sergejeff: Turvallisuuspolitiikkaa. Vihreän Langan paperiversio 7/2016.
The International Campaign to Abolish
Nuclear Weapons (ICAN). http://www.icanw.org/campaign/campaign-overview/
Suomi valmistautuu taistelutehtäviin
ulkomailla. Juha Tuomikosken blogikirjoitus 28.2.2016.
Musitutan vielä, että ilman Trumpiakin meillä on edessä entistä eurooppalaisempi Nato. Yhdysvallat tarvitsee resurssinsa Kauko-Idässä, missä on se näkee ainoan potentiaalisen kilpailijansa, eli Kiinan.
VastaaPoistaWashington on jo pitkään ollut sitä mieltä että Euroopan pitäisi pystyä hoitamaan oma puolustuksensa huomattavasti suuremmassa määärin.
Kuten pitäisikin.