Tänä vuonna afrikkalaisesta Sudanin valtiosta on kuulunut
kaksi hätkähdyttävää uutista. Ensimmäinen on se, että valtio käyttää
kemiallisia aseita sodassa omia kansalaisiaan vastaan. Ja toinen se, että
Euroopan Unioni rahoittaa Sudanin hirmuhallitusta, jotta se estäisi pakolaisten
pääsyn Eurooppaan.
Poltettu maa,
myrkytetty ilma
Amnesty International julkaisi syyskuussa englanninkielisen
raportin Scorched earth, poisoned air.
Amnesty toi esiin vahvoja todisteita, joiden mukaan Sudanin hallitus on
käyttänyt kemiallisia aseita siviilejä vastaan Darfurissa, Marra-vuorilla.
Kemiallisia iskuja on Amnestyn mukaan tehty tänä vuonna noin
30, ja niissä on saanut surmansa yli 200 henkeä. Iskut ovat olleet osa
kampanjaa, jossa on tuhottu vajaa 200 kylää Marra-vuorilla.
Sudanin hallitus taistelee sissiliikkeitä vastaan tuhoamalla
järjestelmällisesti maaseutua sellaisilta alueilta, joilla toimii sissejä. Darfurin
sissien tavoitteena on, että Darfur pääsisi itsenäistymään Sudanista kuten
Etelä-Sudan itsenäistyi 2011.
Näyttö kemiallisen aseen käytöstä perustuu ihmisten
kertomuksiin ja heidän todennettuihin vammoihinsa. Kuvauksista päätellen
kyseessä olisi saattanut olla kloori- tai sinappikaasu. Amnestyn raportin
liitteenä on (varoituslinkin takana) kuvia lapsista ja aikuisista, joiden iho
on palanut ja syöpynyt kammottavalla tavalla.
Pakolaiset
pysäytetään Sudaniin
Saksalainen Der Spiegel teki toukokuussa hätkähdyttävän
paljastuksen : 28 EU-maan edustajat olivat päättäneet toimittaa Sudanin
hallitukselle valvontakalustoa pakolaisten pysäyttämiseksi Sudanin rajoille,
etteivät he pääsisi Eurooppaan asti hakemaan turvapaikkaa. Spiegelin mukaan asiaa
on käsitelty 23.3.2016 salaisesti EU:n Pysyvien edustajien komiteassa
(COREPER), ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan Federica
Mogherinin puheenjohtamassa kakkoskokoonpanossa. COREPER on vaihtuvajäseninen
virkamieselin. Sen kakkoskokoonpanon suomalaisjäsenet löydät tästä.
Rajavalvonnan tehostamiseksi osoitettaisiin 40 miljoonaa
euroa kolmen vuoden aikana kahdeksalle Afrikan maalle, Sudan mukaan lukien. Apu
sisältäisi esimerkiksi valvontakameroita ja sormenjälkiskannereita, ja sen
turvin rakennettaisiin kaksi ”leiriä” pakolaisten säilyttämiseksi. Julkisuuden
peittämiseksi Euroopan apu ohjattaisiin saksalaisen valtionyrityksen GIZ:n
kautta.
Sudan on läpikulkumaa mm. Eritrean, Somalian, Kongon ja Keski-Afrikan pakolaisille. YK:n arvion mukaan tällä laajalla alueella on neljä miljoonaa ihmistä, jotka ovat joutuneet pakenemaan kodeistaan. Pakolaisia on asettunut paljon Etiopiaan ja Keniaan, mutta osa pyrkii pohjoiseen, kohti Eurooppaa.
Pakolaisreitti kulkee Sudanin halki Saharan erämaahan,
siellä rajan yli Libyaan ja edelleen Välimeren rannikolle. YK:n arvion mukaan
Sudanin hallitus on toiminut osallisena tässä ihmissalakuljetusverkostossa. Nyt
EU on siis tekemässä sen kanssa salaisia kauppoja, jotta se lakkaisi toimimasta
pakolaisten väylänä ja muuttuisi pakolaisten esteeksi.
EU:n toimenpiteet Sudanissa muistuttavat sopimusta, jonka EU teki Turkin kanssa samaan aikaan, maaliskuussa 2016. Turkki lupautui tuolloin tukkimaan Egeianmeren yli kulkevan pakolaisreitin, jonka kautta oli tullut miljoona turvapaikanhakijaa Eurooppaan viime vuonna.
Ihmisoikeusjärjestöt ilmaisivat huolensa siitä, että EU rajoittaa pakolaisten liikkeitä ja flirttailee autoritaarisen Turkin hallituksen kanssa. Turkki on kuitenkin suhteellisen sivistynyt maa verrattuna Sudaniin, joka on tappanut ja karkottanut maasta miljoonia kansalaisiaan.
Rasismi ja
monikulttuurisuus
Sudanin valtio itsenäistyi Britannian siirtomaavallasta
1956. Se oli alusta lähtien monikulttuurinen maa, jonka alueella asui muslimeja
ja kristittyjä, arabeja ja moniin kieliperheisiin kuuluvia afrikkalaiskansoja.
Yhä edelleen monet sudanilaiset sanovat, että parasta Sudanissa on sen monimuotoisuus – näin esimerkiksi khartoumilainen lauluntekijä Alsarah kirjoituksessaan 10 Things I Love About Sudan. Eri kansanryhmien välillä on aitoa ystävyyttä ja yhteistyötä, minkä voi nähdä vaikkapa kotikaupunkini Vaasan 200-henkisessä sudanilaispakolaisten yhteisössä.
Monikulttuurisuuden lisäksi sudanilaisiin valtarakenteisiin on juurtunut rasismi, jossa pohjoisen ”valkoiset” arabit kokevat ylemmyyttä etelän ”mustiin” ei-arabeihin. Eurooppalaisella väriskaalalla sekä pohjois- että eteläsudanilaiset ovat selkeästi ”mustia”.
Rasismi noudattaa osittain uskonnollista rajalinjaa : pohjoisen arabit ovat pääosin muslimeja ja etelän ”mustat” pääosin kristittyjä. Rasistisen vainon kohteena on kuitenkin myös islamilaisia kansoja Nuba-vuorilla ja Darfurissa. Darfurin kapinan taustalla olivat fur-kansan syytteet arabien harjoittamasta apartheid-poltiikasta.
Eurooppalainen rasismi syntyi orjakaupan sivutuotteena, oikeuttamaan afrikkalaisten ryöstäminen eurooppalaisten orjiksi. Myös sudanilaisen rasismin juuret ovat orjakaupassa. Sudanilainen orjuus oli huipussaan 1800-luvulla, jolloin pohjoisen arabit saalistivat etelän dinkoja, nuereja ja nuba-kansaa orjiksi omille maatiloilleen ja myytäviksi edelleen Egyptiin. Brittisiirtomaavalta lopetti avoimen orjanmetsästyksen, mutta 1900-luvun loppupuolen sisällissotien aikana orjuutta on taas esiintynyt.
Sudanissa on paljon myös rakenteellista rasismia. Etelän kristityt ja islamilaiset ”mustat” ovat olleet heikommin koulutettuja. Se vähäkin koulutus on toteutettu arabiankielisenä, joka ei ole etelän asukkaiden äidinkieli. Etelän asukkaita on syrjitty myös terveydenhuollossa ja valtion infrastruktuuri-investoinneissa.
Koko Sudan on alikehittynyttä aluetta, mutta etelä on erityisen syrjäytynyttä ja alikehittynyttä. Kun etelästä löytyi 1980-luvun taitteessa öljyä, alueen siirtomaa-asema korostui edelleen – öljy oli tarkoitus johtaa pohjoisen kautta Punaisen meren terminaaleihin, myytäväksi kiinalaisille ja tuottamaan vientituloja pohjoisen hallitsevalle eliitille.
Islamismi hajotti
maan
Sudanin poliittinen järjestelmä rakoili liitoksissaan itsenäisyyden
alusta lähtien, kun etelän kristityt kansat kapinoivat pohjoisen ylivaltaa
vastaan. Hajottavana tekijänä on ollut pohjoisessa hallinnut islamistinen
ideologia, jota on ajanut erityisesti arabien parissa vaikuttanut kansallismielinen
Umma-puolue.
Islamistit ovat ajaneet maan arabialaistamista, islamilaistamista ja yhtenäistä sharia-lakia. Tämä vieraannutti ensin etelän kristityt ja sen jälkeen myös muslimikansat, joiden äidinkieli ei ollut arabia.
Vuonna 1989 eversti Omar Al-Bashir kaappasi vallan ja lopetti Sudanin lyhyen demokratiakokeilun. Hän lakkautti ammattiliitot, puolueet ja riippumattoman lehdistön ja murskasi kommunistimielisen opiskelijaliikkeen. Al-Bashirin aikana on järjestetty vaaleja, mutta ne on pidetty painostuksen ja väkivallan ilmapiirissä, ja vaalituloksia on väärennetty.
Al-Bashirin ideologiaa voi luonnehtia islamismiksi. Hän on jatkanut 1980-luvulla käyttöönotettua sharia-lainsäädäntöä, jonka puitteissa rikoslaissa on ollut sellaisia rangaistuksia kuin kivittäminen, ruoskinta ja ristiinnaulitseminen. 1990-luvulla hän sponsoroi terrorismia ja piti muutaman vuoden ajan vieraanaan Al-Qaida-verkoston johtajaa Osama bin Ladenia. Tämä siirtyi sittemmin Sudanista Afganistaniin, Taleban-järjestön vieraaksi.
Sudanin hajoaminen on kiihtynyt Al-Bashirin valtakaudella. Etelä-Sudanin kapina johti alueen autonomiaan 2005 ja itsenäistymiseen 2011. Vuonna 2003 alkoi kapina Darfurissa, vuonna 2011 puolestaan Nuba-vuorilla (arabialaisittain Etelä-Kordofanissa) ja Sinisen Niilin maakunnassa.
Sudanin valtiota pitää koossa enää silmitön ja ylhäältä päin organisoitu väkivalta : kapinoivien alueiden siviilien murhaaminen, raiskaaminen, kiduttaminen, orjuuttaminen, näännyttäminen nälkään ja ajaminen maanpakoon. Ja nyt siis tuoreimpana siviilien polttaminen kemiallisilla aseilla.
Kansainvälinen rikostuomioistuin ICC etsintäkuulutti Omar Al-Bashirin vuonna 2008, epäiltynä kansanmurhan organisoimisesta. Jos Al-Bashir ilmaantuu ICC:n jäsenvaltion, esimerkiksi jonkin EU-maan alueelle, hänet tulee pidättää ja luovuttaa Haagiin Kansainväliselle rikostuomioistuimelle.
Nyt Euroopan Unioni on pidättämisen sijasta varustamassa tätä miestä ilmaisilla valvontakameroilla ja sormenjälkiskannereilla.
Lue lisää :
- · Scorched earth, poisoned air. Amnesty Internationalin raportti kemiallisten aseiden käytöstä Sudanissa. https://www.amnesty.org/en/latest/news/2016/09/chemical-weapons-attacks-darfur/
- · Jürgen Dahlkamp ja Maximilian Popp, EU to Work with African Despot to Keep Refugees Out. Spiegel International 13.5.2016. http://www.spiegel.de/international/world/eu-to-work-with-despot-in-sudan-to-keep-refugees-out-a-1092328.html
- · EU:n ja Turkin pakolaissopimus huolestuttaa ihmisoikeusjärjestöjä. YLE 19.3.2016. http://yle.fi/uutiset/3-8755496
- · Alsarah: 10 Things I Love About Sudan. Verkkolehti Okayafrika. http://www.okayafrica.com/featured/sudan-alsarah-10-things-love/
- · Giles Fraser, Immigration fears make the EU prepared to do business with murderers. The Guardian 13.10.2016. https://www.theguardian.com/commentisfree/belief/2016/oct/13/immigration-fears-make-the-eu-prepared-to-do-business-with-murderers?CMP=share_btn_tw
- · Englanninkielinen wikipedia :
- -War in Darfur
- -Marrah Mountains
- -Sudanese conflict in South Kordofan and Blue Nile
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti