Kun yhdeksän vuotta sitten lähdin politiikkaan, tärkein
motiivini oli huoli ilmaston tilasta. Pelkäsin että planeettamme voi muuttua
äärimmäisen vihamieliseksi paikaksi, jos ilmastonmuutos pääsee kiihtymään
täysille kierroksille.
Samalla olin tietoinen, että ilmastonmuutoksen torjuminen on
yhteiskunnillemme käsittämättömän vaikea haaste. Meidän pitäisi luopua
esimerkiksi bensa- ja dieselkäyttöisistä autoista, asuntojemme lämmittämisestä
kivihiilellä sekä osta-ja-kuluta-elämäntavasta. Ja kaikkeen tähän on aikaa vain
pari vuosikymmentä.
Keskeinen huoleni oli : mitä tapahtuu työpaikoille, jos
toteutamme sellaista ilmastopolitiikkaa joka todella pysäyttää
ilmastonmuutoksen? Joudummeko elämään köyhyyden ja suurtyöttömyyden maailmassa?
Yhdeksän vuotta myöhemmin olen tullut vakuuttuneeksi siitä,
että voimme elää ympäristön ehdoilla ja silti säilyttää työpaikkamme.
Hiilineutraalin yhteiskunnan rakentaminen on jo sinänsä
työllistävä urakka. Joudumme rakentamaan tuuli- ja aurinkovoimaloita,
uudistamaan sähköverkkomme ja luomaan aivan uudenlaisen biotalouden. Vaasan
seudulla tämä merkitsee työpaikkoja esimerkiksi tuulivoiman alihankinnassa,
voimaloiden pystyttämisessä, uudessa aurinkoenergiatekniikassa sekä rakennusten
siirtämisessä maa- ja sedimenttilämpöön.
Mahdollinen LNG:n käyttöönotto
laivaliikenteessä ja Teslan sähköautotehdas Vaasan seudulla olisivat linjassa
hyvän ilmastopolitiikan kanssa.
Haluan, että kannamme vastuuta toisistamme myös
ilmastonmuutoksen aikakaudella. Vanhukset täytyy edelleen hoitaa,
päiväkotilapsilla on oikeus olla kohtuullisen kokoisissa ryhmissä ja
koululaiset tarvitsevat edelleen turvallisia aikuisia. Yliopistoissa tarvitaan
riippumatonta tutkimusta, kirjastoista on muodostumassa kansalaisten
olohuoneita, laadukkaan ammatillisen koulutuksen tarve on entistä suurempi, ja
homeiset rakennukset tarvitsevat peruskorjausta.
Kaikki nämä palvelut vaativat työpaikkoja. Näitä työpaikkoja
olen puolustanut kuluneen valtuustokauden aikana, vaikka tiukka kuntatalous on
luonut paineita koviin menoleikkauksiin.
Itse työ on muuttunut paljon näiden yhdeksän vuoden aikana.
Sadattuhannet ovat menettäneet työpaikkansa Suomessa. Työpaikoista on tullut
yhä useammin määräaikaisia ja osa-aikaisia. Yhä useammasta uudesta työpaikasta
ilmoitetaan henkilöstövuokrausyritysten sivuilla.
Yhä useammat ihmiset
työllistävät itse itsensä erilaisilla opiskelun, lapsenhoidon, yrittäjyyden, vuokratuolien,
kirppismyynnin, apurahojen, projektihommien, jakamistalouden, pätkätöiden ja
palkattoman vapaaehtoistoiminnan yhdistelmillä.
Vakaa ja pysyvä työpaikka on edelleen useimpien tavoite, ja
vakaita työpaikkoja kannattaa suojella. En voi kuitenkaan ummistaa silmiäni
niiltä sadoiltatuhansilta, jotka ovat pudonneet vakaiden työmarkkinoiden
ulkopuolelle.
Vakaiden työmarkkinoiden ulkopuolelle pudonneiden tueksi
tarvitaan monia asioita : työttömyysetuudella tuettuja opiskelumahdollisuuksia,
ohjauspalveluja nuorille, tarvittaessa kuntouttavaa työtoimintaa, parempaa
sosiaaliturvan ja työtulojen yhteensovittamista ja viime kädessä perustuloa. Meidän
on uskallettava miettiä työn uudelleenjakamista niiltä, joilla sitä on liikaa,
niille joilla sitä on liian vähän. Työttömien ja opiskelijoiden
kontrolloimisesta on siirryttävä kannustamiseen, ja koko työn käsitettä on
mietittävä uudelleen.
Työllä tämä maailma on rakennettu, ja työllä me uudistamme
sen entistä paremmaksi ja kestävämmäksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti