Ruandan vihreät selvisivät vainoista ja puhuvat nyt koulutuksesta

Kävin joulukuussa Ruandassa ja onnistuin tapaamaan aivan yksityishenkilönä Ruandan vihreiden johtajan Frank Habinezan. Hänen puolueensa Democratic Green Party of Rwanda sai 2018 parlamenttivaaleissa viitisen prosenttia äänistä ja kaksi paikkaa maan parlamentista.

Vihreät on rikkaissa maissa, Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa syntynyt liike. Minua kiinnosti, miten tällainen liike voi selvitä täysin erilaisissa Afrikan olosuhteissa. Ja mitä lisäarvoa se voi tuottaa afrikkalaiseen poliittiseen keskusteluun.

25 vuotta kansanmurhan jälkeen

Ruanda tunnetaan Euroopassa kansanmurhasta, joka siellä tapahtui neljännesvuosisata sitten 1994. Äärihutujen hallitus surmasi noin sadassa päivässä vajaa miljoona vastustajaansa, joista valtaosa edusti vähemmistöryhmä tutseja. Vuoden 1994 kansanmurhahallitusta on usein verrattu Saksan natseihin, ja mielestäni vertaus on osuva.

Kansanmurha päättyi, kun Paul Kagamen johtama Rwandan Patriotic Front (RPF) valloitti maan nopeassa sisällissodassa. Kagame on edelleen maan presidentti ja RPF sen valtapuolue.

RPF on käytännössä tutsivähemmistön miehittämä ja hallitsema puolue. Pahat kielet sanovat Ruandan olevan tutsien hallitsema maa, jossa hutuenemmistö on syrjäytetty vallasta. Tätä tosin ulkopuolisen on vaikea todentaa, koska virallinen jako hutuihin ja tutseihin on lakkautettu, ja niistä puhuminen on tabu.

Mutta ainakin oppositiopoliitikko Frank Habineza on taustaltaan hutu. Hän on syntynyt Ugandassa, koska hänen sukunsa pakeni maasta presidentti Habyarimanan johtamaa äärihutujen hallintoa. Eurooppalaisella vertauskuvalla voisimme sanoa, että suku oli saksalaisia jotka vastustivat natseja.

Kuluneen 25 vuoden aikana Kagamen johtama RPF on jälleenrakentanut romahtaneen valtion ja kiihdyttänyt sen uskomattomaaan kahdeksan prosentin talouskasvuun. Maassa on turvallista liikkua, ja kaikki lapset menevät peruskouluun. Liikenne sujuu suhteellisen hyvin, ja avointa nälkää ei nähdä. Muovipussit on kielletty, ja poliisia ei kannata yrittää lahjoa. 

Hallinnossa on monia demokraattisia piirteitä, mutta se on voimakkaan autoritaarinen.

Vahvojen naisten maa

Afrikka on patriarkaalinen, vahvojen miesten hallitsema maanosa. Ruanda tunnetaan kuitenkin maana, jossa naisten asema on suhteellisen vahva. Naiset opiskelevat yliopistoissa, perustavat yrityksiä ja maksavat merkittävän osan valtion veroista. Itse satuin tapaamaan maassa ollessani kolmikymppisen naisen, jolla oli oma huolintaliike.

Yksi selitys naisten vahvalle asemalle on kansanmurha, jossa kuoli paljon enemmän miehiä kuin naisia. Kansanmurhan jälkipuinnissa, ns. Gacaca-kyläoikeuksissa, naisilla on ollut vahva edustus. Kansanmurhan aikana tapahtuneita joukkoraiskauksia ei ole yritetty painaa piiloon kuten Balkanilla tehtiin 1990-luvulla, vaan niitä on käsitelty julkisuudessa.

Maan kansanedustajista yli puolet on naisia. Tosin tämän saavutuksen arvoa vähentävät syytökset, että parlamentti on maata hallitsevien miesten kumileimasin. 

Ministereistä vajaa puolet on naisia, joukossa esim. tärkeä energiaministeri. Muut ns. voimaministeriöt ovat miesten käsissä.

Naiset haastavat vallitsevan järjestelmän

Ainakin oppositiossa naisilla on todellista merkitystä. Tämän vuosikymmenen molemmissa presidentinvaaleissa oli näkyvä nainen, joka haastoi presidentti Paul Kagamen : vuonna 2010 Victoire Umuhoza ja vuonna 2017 Diane Rwigara.

Kumpikaan haastaja ei saanut ehdokkuuttaan rekisteröityä vaan joutui päinvastoin pidätetyksi. Umuhoza istui vankilassa kahdeksan vuotta tekaistuin terrorismisyytöksin. Rwigarasta leviteltiin väärennettyjä alastonkuvia.

Vuonna 2010 vihreät tukivat Victoire Umuhozan ehdokkuutta ja joutuivat sen vuoksi vainon kohteeksi. Vuonna 2017 heillä oli oma laillinen presidenttiehdokas Frank Habineza, jonka menestys oli heikko.

Vihreät vainottuina

Ruanda on autoritaarisesti hallittu maa, jossa opposition jäseniä katoaa ja kuolee yhä edelleen. Vuoden 2010 presidentinvaalien aikaan myös vihreät olivat hallinnon iskukohteena. Puolueen varapuheenjohtaja Andre Rwisereka katosi, ja hänen ruumiinsa löydettiin suosta, pää miltei kokonaan irrotettuna ruumiista.

Frank Habineza haki vuoden 2010 vainon aikana Ruotsista turvapaikkaa ja asui vastaanottokeskuksessa Bodenissa, Norrbottenissa lähellä Suomen rajaa.

Vuonna 2013 ilmapiiri lientyi. Habineza palasi Ruandaan, ja vihreät hyväksyttiin lopulta puoluerekisteriin – tosin vasta sen jälkeen, kun virallinen ehdokasasettelu maan parlamenttivaaleihin oli päättynyt. Puolueen perustamisesta sen hyväksymiseen oli kulunut neljä vuotta.

Vielä vuonna 2015 Habineza kertoi Independent-lehdelle, että hän välttää liikkumista yksin ja syö ravintolassa vain buffet-pöydästä. Hän pelkäsi myrkyttämistä.

Kansanedustajaksi valintansa jälkeen Habineza on ottanut rennommin. Tapasimme hänen ehdotuksestaan hotelli Classicin terassilla, pääkaupungissa Kigalissa. Hän tuli paikalle yksin, liikenneruuhkan vuoksi hieman myöhässä. Hän tilasi trooppisen hedelmämehucocktailin, johon olisi ollut hyvin helppo sujauttaa myrkkyä jos joku olisi sitä halunnut.

Habineza ei halunnut muistella vihreiden kärsimiä ongelmia. Niistä on selvitty ja nyt mennään eteenpäin.

Ruanda – Afrikan eturivin valtio

Kansainvälisessä lehdistössä keskustellaan yllättävän paljon Ruandasta, ja keskustelu menee helposti juupas-eipäs-väittelyksi. Järjestelmän vastustajat sanovat, että Paul Kagame on pelolla hallitseva diktaattori, jonka vastustajia katoaa ja kuolee. Puolustajat sanovat, että Paul Kagame on nostanut 25 vuodessa kansanmurhan romahduttaman kansakunnan Afrikan eturivin valtioksi.

Hassua kyllä, sekä järjestelmän vastustajat että sen puolustajat ovat oikeassa. Ruanda on hyvin ristiriitainen maa. Frank Habineza tiivisti tämän ristiriidan vuonna 2015 Independent-lehdelle :

”Presidentti on tehnyt merkittävää työtä taloudessa ja kansanmurhan jälkien hoitamisessa. Hänelle pitäisi antaa tästä kansallinen kunniamitali.

Mutta kun ihmiset pysyvät vallassa liian pitkän aikaa, heistä tulee uhka rauhalle ja turvallisuudelle. Ihmiset kyllästyvät ja turvautuvat väkivaltaan, kun he haluavat päästä eroon johtajastaan. Johtajan takertuminen valtaan tuottaa ongelmia ja aiheuttaa ihmishenkien menetyksiä.”

Vihreät muodostavat yhdessä kolmen muun kanssa laillisen opposition, jolla on vähäinen edustus parlamentissa (12 paikkaa 56:sta). Laajaa edustusta oppositiolle tuskin sallitaan, niin kauan kuin RPF on hallitseva puolue, joka sanelee vaalilakien sisällön ja vaalien käytännön toteutuksen.

Laillisen opposition tavoitteena on selvästi venyttää järjestelmän rajoja ja yrittää uudistaa sitä sisältä päin, tunnustaen ja säilyttäen sen kiistämättömät hyvät saavutukset.

Selvästi myös Paul Kagame on opetellut sietämään oppositiota. Hän ei ole hyvä kestämään kritiikkiä, mutta hän on ymmärtänyt, että järjestelmän uudistamiseksi tarvitaan kritiikkiä. Esimerkiksi joulukuussa 2019 hän arvioi kansakunnan tilaa käsittelevässä puheessaan maan koulutusjärjestelmää sanankääntein, jotka olisivat voineet olla suoraan vihreiden puolueohjelmasta.

Koulutuksen laatukriisi

Habineza koki kansanedustajatyön hedelmälliseksi. Vihreiden saavutuksiksi hän mainitsi mm. opettajien palkankorotukset. Opettajien heikko palkkaus (noin 50 €/kk) on johtanut siihen, että opettajiksi valikoituu motivoitumattomia henkilöitä, jotka eivät ole onnistuneet pääsemään paremmin palkattuun työhön. Vihreät haluavat parantaa opettajien motivaatiota palkan lisäksi myös tasokkaammalla opettajainkoulutuksella.

Ruandassa yleinen oppivelvollisuus on toteutunut, ja suunnilleen kaikki lapset ovat koulussa. Laadullisesti koulutuksessa on pahoja puutteita. Koululuokat ovat ylisuuria ja opettajat heikosti koulutettuja.

Ammatillinen koulutus on määrällisesti riittämätöntä ja usein maksullista. Korkeakoulutuksella on vahvan elitistinen leima. Köyhän lapsen jatko-opinnot voivat kompastua niinkin triviaaliin ongelmaan kuin koulupuvun hintaan.

Vihreiden ratkaisu on suuret rahalliset ja laadulliset panostukset, painottaen erityisesti köyhien pääsyä koulutukseen. Ruanda on keskittynyt viimeisen neljännesvuosisadan ajan nopeaan ja välittömään talouskasvuun ja saavuttanut siinä loistavia tuloksia. Mutta ennen pitkää koulutuksen laiminlyönnit alkavat kostautua talouden kehityksessä.

Sähköä talouskasvuun

Ruandan talous on kasvanut vauhdilla, johon Kiinakaan ei ole pystynyt enää aikoihin. Vuoden 2019  kasvuvauhdiksi arvioitiin joulukuussa 8,5 prosenttia. Puheessaan presidentti Kagame kommentoi lukua, että sen pitäisi olla vähintään kymmenen. Maan väestöstä edelleen 60% elää köyhyysrajan alapuolella. Valtion budjetista on edelleen 16% ulkomaisella avulla rahoitettua, ja Kagamen tavoitteena on pudottaa tämä luku lähelle nollaa.

Nopea kasvu vaatii paljon energiaa. Ruandassa sitä on hankittu ainakin öljystä, minkä todentamiseksi tarvitsee vain haistella kaupunkien ilmanlaatua. Maaseudulla tuotetaan edelleen paljon puuhiiltä, joka on tehotonta ja metsiä tuhoavaa.

Jos ilmastonmuutos voimistuu pariin prosenttiin, se iskee erittäin pahasti juuri Afrikkaan. Laajat alueet saattavat autioitua ja maatalouden tuotto romahtaa, maanosassa joka muutenkin kamppailee väestönsä ruokkimiseksi.

Tätä taustaa vasten oli erikoista, että kukaan ei Ruandassa ollessani ottanut kertaakaan puheeksi ilmastonmuutosta. Sain kuulla monista erilaisista yhteiskunnallisista ongelmista mutten sanaakaan ilmastonmuutoksesta. Tässä asiassa vihreillä on selvästi annettavaa afrikkalaiseen poliittiseen keskusteluun.

Vihreiden puolueohjelmassa listataan ilmastonmuutoksen aiheuttamiksi uhiksi mm. metsäpalot, tulvat, ankarat kuivuudet ja vaaralliset helteet. Energiantuotannon avaimina nähdään ohjelmassa aurinko- ja tuulienergia. Habineza mainitsi niiden lisäksi vesivoiman ja Kivu-järven metaanivoimalat (kerätään järvestä luontaisesti vapautuvaa metaania ja poltetaan se vähemmän vaaralliseksi hiilidioksidiksi).

Ruandalla ja Suomella on yllättävä yhteys : venäläinen Rosatom-yhtiö suunnittelee ydinvoimalaa kumpaankin maahan. Ruandassa tämä olisi maan ensimmäinen ydinvoimala. Ruandan vihreät vastustavat ydinvoimaa kategorisesti, koska ydinvoimaonnettomuus olisi täydellinen katastrofi 12 miljoonan ihmisen maassa, joka on pinta-alaltaan pienempi kuin Pohjanmaan maakunta.

 Afrikan vihreät

Tapaamisemme välitti kenialainen vihreä Victor Omondi, johon olin tutustunut Tampereella Euroopan vihreiden kokoontumisessa. Kenia ja Uganda ovat kaksi muuta Itä-Afrikan maata, joissa on vihreät puolueet. Niissä ei ole vihreitä kansanedustajia.

Kenian vihreiden tunnetuin hahmo oli pitkän aikaa Wangari Maathai (kuoli 2011).  Hän perusti 1970-luvulla ekologiaa, demokratiaa ja naisten oikeuksia ajavan Green Belt -liikkeen ja sai 2004 Nobelin rauhanpalkinnon.

1990-luvulla Maathai joutui piileskelemään maan alla diktaattori Daniel Arap Moin vainoa, ja itse Mihail Gorbatshov vetosi hänen puolestaan. 2000-luvun demokratisoitumisen myötä hän oli tuli julkisuuteen ja oli pari kautta kansanedustajana.

Frank Habineza on paitsi Ruandan vihreiden johtaja myös Afrikan vihreiden keskeinen hahmo. African Greens on 2012 perustettu Afrikan vihreiden liikkeiden koalitio. Sen nettisivulta löytyi linkit seitsemän maan vihreisiin puolueisiin (Ruanda, Kenia, Uganda, Kongo, Madagaskar, Egypti ja Marokko).

Lue lisää :

Sam Masters, Rwanda referendum: A President for life? Vote to decide whether term limits should be abolished. Frank Habinezan haastattelu Independent-lehdelle 16.12.2015. https://www.independent.co.uk/news/world/africa/rwanda-referendum-a-president-for-life-vote-to-decide-whether-term-limits-should-be-abolished-a6776036.html

Dave Schwab, Embattled Rwandan Green Party allowed to begin registration process. Green Party Watch 13.6.2013. USAn vihreiden kuvaus Ruandan vihreiden alkutaipaleesta. http://www.greenpartywatch.org/2013/06/13/embattled-rwandan-green-party-allowed-to-begin-registration-process/

Vice President of Rwandan Democratic Green Party murdered. Kuvaus vihreiden varapuheenjohtajan Andre Rwiserekan murhasta. Green Party Watch 15.7.2010. http://www.greenpartywatch.org/2010/07/15/vice-president-of-rwandan-democratic-green-party-murdered/#more-2912

African Greens. Coalition of Green Parties and Political Movements in Africa. Kotisivu. http://www.africangreens.org/

Nasra Bishumba, Kagame: Economy has grown despite challenges. Ruandan hallitusta myötäilevä The New Times -sanomalehti referoi presidentti Paul Kagamen puhetta kansakunnan tilasta. 20.12.2019. https://www.newtimes.co.rw/news/kagame-economy-has-grown-despite-challenges

Liselott Lindström, "Jääkaappi olisi mahtava" – Afrikka on jäänyt sähköistämisessä jälkeen, ja nyt moni maa suunnittelee ydinvoimaloita Venäjän ja Kiinan avulla. YLEn uutinen Ruandan ydinvoimakiistasta. 28.8.2019. https://yle.fi/uutiset/3-10870615   

Paul Kagame, feted and feared. The Economist 15.7.2017. Erinomainen kuvaus nopeasti kehittyvästä Ruandasta ja sen johtajasta. https://www.economist.com/briefing/2017/07/15/paul-kagame-feted-and-feared

Cathrin Schmiegel, 'Everyone Lives in Fear'. Spiegel Online 29.4.2019. Vuoden 2017 presidenttiehdokkaaksi yrittäneen Diane Rwigaran tarina. https://www.spiegel.de/international/world/the-legacy-of-genocide-rwanda-marks-25th-anniversary-of-mass-murders-a-1263131.html

Victoire Ingabire Umuhoza. Englanninkielinen wikipedia-artikkeli vuoden 2010 presidenttiehdokkaaksi yrittäneestä Victoire Umuhozasta.