Kiziban pakolaisleiri, osa 3 : Menetetty Kongo

Kävin Ruandassa Kiziban pakolaisleirillä joulukuussa 2019. Tämä on kolmas osa neliosaisesta juttusarjasta. Edellinen osa Päivä pakolaisleirillä ilmestyi maanantaina 6.1. Viimeinen osa Kaksikymmentä neljä vuottamaanpaossa ilmestyy keskiviikkona 8.1.

Useimpien jutussa esiintyvien henkilöiden nimet on muutettu.

Tämän jutun edellisissä osissa kerroin Rosesta (nimi muutettu), joka syntyi ja kasvoi Kiziban pakolaisleirillä Ruandassa. Nyt hän opiskelee leirin ulkopuolella, Ruandassa Gisenyin kaupungissa (vanhoissa kartoissa Rubavu). Hänen koulunsa on secondary school, joka vastaa suunnilleen suomalaista yläastetta ja lukiota. Secondary school on maksullinen, mutta Suomessa asuvat sukulaiset rahoittavat Rosen opiskelun.

Rose on asunut koko elämänsä Ruandassa, mutta hän ei ole Ruandan kansalainen. Hän on Ruandassa ulkomaalainen, Kongon pakolainen.

Rosen asuinpaikka on siis Kiziban pakolaisleiri. Sieltä otettiin reilu kymmenen vuotta sitten Suomeen joitakin satoja kiintiöpakolaisia, mutta Rosen perhe ei mahtunut joukkoon. Kotikaupungissani Vaasassa asuu arviolta sata ihmistä, jotka ovat lähtöisin Kizibasta.

Rajan takana Kongo

Rosen koulukaupunki Gisenyi on Kongon rajalta. Rajan takana on kongolainen miljoonakaupunki Goma. Ruandalaisen Gisenyin ja kongolaisen Goman kaupunkien välillä on raja-asema, jonka läpi kulkee tuhansia ihmisiä päivässä. 

Mutta Rose ei ole koskaan käynyt parin kilometrin päässä Kongossa, virallisessa kotimaassaan. Hän voisi mennä sinne vapaasti mutta hän ei pääsisi enää takaisin Ruandaan, pakolaisen matkustusasiakirjallaan.

Levottomassa Itä-Kongossa pitää aina kysyä, kuka hallitsee paikkakuntaa. Goman kaupungissa on läsnä Kongon hallitus ja asevoimat, tukenaan YK:n aseellinen vakautusoperaatio MONUC. 

Goma olisi suhteellisen turvallinen paikka, jos ei oteta huomioon nälkää, varkaita ja kerjäläisiä. Siellä on ebola-tapauksia, mutta epidemia on kaupungissa kohtuullisen hyvässä hallinnassa.  

Minullekin ehdotettiin, että kävisin Gomassa. Minä voisin mennä EU-passillani sinne ja palata takaisin Ruandaan. Ajatus kiinnostaa, mutta aikataulusyistä joudun luopumaan siitä. Tyydyn katselemaan Kongon siintäviä kukkuloita Kivu-järven selän yli.

Masisi – kadotettu paratiisi

Noin 70 kilometrin päässä Goman miljoonakaupungista on kongolainen Masisin pikkukaupunki. Sen ympärillä leviää vehmas maaseutu ja karjatalousalue. Vanhat kongolaiset muistavat Masisin Kongon juustotuotannon keskuksena.

Masisi on matkassani olevan Celestinen synnyinseutua, ja sieltä ovat kotoisin myös Rosen isä ja äiti. Pakolaisleirin asukkaiden muistoissa Masisi on kuin menetetty Karjala – maidon ja hunajan, kukkivien kunnaiden ja pohjattoman kaipauksen maa.

Nyt Masisi on sekavassa tilassa, enkä saa selkoa, kuka sitä hallitsee tällä hetkellä. Viimeisen parinkymmenen vuoden aikana siitä ovat taistelleet muun muassa Kongon armeija, Ruandan armeija, tutseista koostuvat M23-asejoukot sekä hutuista koostuvat FDLR-joukot, jotka USA määritellyt terroristiseksi ja Ruanda ”genosidaariseksi” eli kansanmurhaa ajavaksi organisaatioksi.

Lisäksi Masisissa on mai-mai-armeijoita, jotka voivat olla paikallisten kyläläisten itsepuolustusjoukkoja tai sitten paikallisten voimamiesten kokoamia yksityisarmeijoita. YK:n arvion mukaan Pohjois- ja Etelä-Kivun maakuntien alueella toimii noin 30 erilaista aseellista ryhmittymää.

Alueella on paljon metallikaivoksia, ja aseellinen ryhmittymä voi yksinkertaisesti syntyä yhden kaivoksen ympärille, pyörittämään sitä ja puolustamaan sitä toisilta aseellisilta ryhmiltä.

Tiivistäen : Masisi on no go -aluetta, Kongon villiä itää, jota hallitsevat ebola ja pyssymiehet. Sama koskee suurta osaa Itä-Kongosta, etenkin Ruandaa vastapäätä olevia Pohjois- ja Etelä-Kivun maakuntia. Niissä on käynnissä väkivallan ja sekasorron aika, jonka wikipedia tuntee nimellä "Kivun konflikti". 

Suomenkielinen wikipedia laskee Kivun konflkitin alkaneen vuonna 2007. Itse laskisin alkupisteeksi vuoden 1994. Silloin Ruandassa oli kansanmurha, jonka seuraukset vyöryivät myös rajan yli Kongon puolelle.

Jenoside – kansanmurha

Ruanda tunnetaan Euroopassa jenosidesta, kansanmurhasta, joka siellä tapahtui huhtikuusta heinäkuuhun 1994. Äärihutujen hallitus surmasi noin sadassa päivässä vajaa miljoona vastustajaansa, joista valtaosa edusti vähemmistöryhmä tutseja. Vuoden 1994 kansanmurhahallitusta on usein verrattu Saksan natseihin, ja mielestäni vertaus on osuva.

Kansanmurha päättyi, kun Paul Kagamen johtama Rwandan Patriotic Front (RPF) valloitti maan nopeassa sisällissodassa. Kagame on edelleen maan presidentti ja RPF sen valtapuolue.

Kansanmurhaa muistetaan edelleen Ruandassa kuten natsien vainoja Euroopassa. Pääkaupungin Kigalin merkittävä nähtävyys on Genocide Memorial, joka on samalla kertaa kansanmurhamuseo ja kansanmurhassa menehtyneiden muistopaikka. 

Kigali Genocide Memorialin näyttelyssä on kuvattu kansanmurhan historia, varoituksella järkyttävistä kuvista. Siellä on surmattujen muistotaulu pitkine nimilistoineen. Samanlaisia muistopaikkoja on kaikissa suuremmissa kaupungeissa. 

Afrikan maailmansota

Kun äärihutujen hallitus huomasi olevansa häviöllä sisällissodassa, se evakuoi kannattajiaan rajan yli Kongoon, Kivun maakuntaan. Noin kaksi miljoonaa ihmistä, lähinnä hutuja, pakeni koston pelossa rajan yli kesän 1994 aikana. Suurin osa heistä oli siviilejä, mutta heitä johtivat äärihutujen sotilaalliset joukot. Rajan taakse perustettiin pakolaisleirejä, joita hallitsivat hutumilitantit.

Kongon puolella hutupakolaiset kohtasivat omaa kansaansa, kinyarwandaa puhuvia ihmisiä. Paha kyllä, heidät luokiteltiin tutseiksi, vaikka tällä jaottelulla ei ollut kovin suurta merkitystä Kongon puolella. 

Hutumilitantit alkoivat vallata haltuunsa Kivun maakuntia. Heidän sodankäyntimenetelmiään olivat joukkomurhat ja raiskaukset. Ruandan sisällissota jatkui siis Kongon puolella, Pohjois- ja Etelä-Kivun maakunnissa.

Vuonna 1996 hutumilitantit etenivät Masisin alueelle, josta Rosen perhe oli kotoisin. Masisista, ja kaikkialta Kivun maakunnista, pakeni kymmeniätuhansia ihmisiä Ruandan puolelle. Ruandaan syntyi kongolaisten pakolaisleirejä, ja yksi niistä oli Kiziba.

Samana vuonna 1996 Ruandan armeija hyökkäsi rajan yli Kongoon, saattamaan loppuun taistelun ”genosidisteja” vastaan. Seurasi kaksi Kongon sotaa, joita kutsutaan myös ”Afrikan maailmansodaksi” (1996-2003). Sotaan sotkeutuivat Ruandan, Ugandan, Angolan, Zimbabwen ja Namibian armeijat, ja niiden lisäksi maasta taisteli suuri joukko epävirallisia armeijoita. Ainakin viisi miljoonaa ihmistä kuoli, suurin osa nälkään ja epidemioihin. Satojatuhansia naisia raiskattiin.

Näiden synkkien tapahtumien muistona ovat edelleen Rosen perhe ja muut Kiziban pakolaiset.

Lue lisää

Kivun konflikti. Suomenkielinen wikipedia. Englanninkielisessä wikipediassa konfliktia on selostettu hyvin perusteellisesti ja yksityiskohtaisesti.

Kigali Genocide Memorial. Remembrance and Learning. Kansanmurhan muistomerkin kotisivu. https://www.kgm.rw/