Kävin Ruandassa Kiziban pakolaisleirillä joulukuussa 2019. Tämä on viimeinen osa neliosaisesta juttusarjasta. Edellinen osa Menetetty Kongo ilmestyi tiistaina 7.1.
Edellisessä osassa kerroin, kuinka Kiziban asukkaat pakenivat Kongon sotaa 1996. Tällä hetkellä Kongossa ei ole enää vieraiden valtioiden armeijoita. Maassa oli vaalit 2019. Kongon hallitus on saanut Kivun maakuntien kaupunkeja vähitellen hallintaansa. Maaseudulla hallitsevat edelleen pikkuarmeijat.
Kivun tilanne on kuitenkin niin epävakaa, että Kiziban pakolaiset eivät uskalla palata takaisin kotiseuduilleen. He ovat olleet maanpaossa jo 24 vuotta, eikä loppua näy.
Kiziban pakolaisten tilanne ei valitettavasti ole poikkeuksellinen. Maailmassa on paljon pakolaisleirejä, joissa ihmiset viettävät koko elämänsä, vailla tietoa poispääsystä. Pakolaisleirin pitäisi olla välitila, mutta joillekin välitilasta on muodostunut pysyvä olotila.
Vaikea kotoutua Ruandaan
Miksi Kiziban pakolaiset eivät sitten integroidu Ruandan yhteiskuntaan ja rupea sen kansalaisiksi? Usein puhutaan että pakolaiset pitäisi sijoittaa lähelle lähtömaataan, saman kulttuurin piiriin. Kivun kongolaiset ovat samaa kulttuuripiiriä kuin ruandalaiset : he puhuvat samaa kinyarwandan kieltä, ja heillä on pääosin sama roomalais-katolinen uskonto. Täällä jos missä pitäisi kotouttamisen onnistua.
Jotkut Ruandassa tapaamani pakolaiset olivat tehneet onnistuneet integroitumaan yhteiskuntaan. Yksi heistä sanoi, että kotoutuminen ruandalaiseen yhteiskuntaan on helppoa. Tarvitsee vain tehdä kovasti töitä, niin Ruandan kansalaisuus järjestyy.
Toiset tapaamani pakolaiset sanoivat, että kotoutuminen Ruandaan on vaikeaa. Työluvan saa, jos saa hyvän työpaikan. Sellainen edellyttää kouluttautumista, ja pakolaisleirillä on melko heikot mahdollisuudet opiskella enemmän kuin kuusi luokkaa peruskoulua.
Ilman koulutusta pakolaisille on tarjolla raskaimpia töitä huonoimmilla palkoilla. Nämä työt eivät anna oikeutta Ruandan kansalaisuuteen. Ihmiset asuvat maassa mutta ovat ulkomaalaisia. Heiltä puuttuu Ruandan henkilötunnus. Heidän on hankala saada asuntoa, terveydenhoitoa ja lapsilleen koulutusta.
Kiziban pakolaisleirillä työttömyys on hyvin korkea. Leirin asukkailla ei ole omaa maata, jota he voisivat viljellä. Leirillä on vaikea organisoida mitään tuotantoa ”vientiin”, kun markkinat ovat lähes kulkukelvottoman tien takana. Jos haluat työllistyä, sinun on lähdettävä pois Kizibasta – ja se on vaikeaa ilman koulutusta ja kansalaisuutta.
Ruandalaista pakolaispolitiikkaa
Tapaamani kanta-ruandalaiset eivät olleet innostuneita ajatuksesta, että kongolaiset pakolaiset integroitaisiin heidän yhteiskuntansa täysivaltaisiksi jäseniksi. Ruandassa on kova talouskasvu, mutta siitä huolimatta nuorisotyöttömyys on suuri. Työpaikkoja, koulupaikkoja ja asuntoja ei riitä kunnolla kantaväestöllekään.
Minulle jäi tuntuma, että kongolaiselle pakolaiselle pimeä, kylmä ja kaukainen Suomi on parempi maa kuin samaa kulttuuripiiriä edustava Ruanda. Muutama Kiziban pakolainen sanoi minulle, että haluaisi ensisijaisesti takaisin Kongoon, jos olot siellä rauhoittuisivat, ja toissijaisesti sukulaisten luo Suomeen. Ruanda oli heidän toiveissaan kolmossijalla.
Ruandassa on vajaa parisataa tuhatta pakolaista Kongosta ja Burundista, kuudella eri pakolaisleirillä. He ovat tulleet maahan turvapaikanhakijoina.
Viime vuonna Ruanda otti vastaan 117 kiintiöpakolaista Libyan pakolaisleireiltä, etupäässä eritrealaisia. Maa josta lähti valtavasti pakolaisia vielä reilu parikymmentä vuotta sitten, on siis nyt maa joka vastaanottaa muun maailman pakolaisia. Vaikka heidän kotouttamisensa ei aina olekaan ihan menestystarina.
Voisiko Suomi ottaa Kiziban pakolaiset?
Minulta kysyttiin toistuvasti, eikö Suomi voisi ottaa Kiziban pakolaisia. He olivat kuulleet että minä olen politiikassa mukana ja hyvin vaikutusvaltainen henkilö (mitä en oikeasti ole). Enkö siis voisi puhua siellä Suomessa, että kysyjä pääsisi Suomeen?
Vastasin kysyjille, että puhun Suomessa sen puolesta, että Suomeen otettaisiin lisää pakolaisia. Kerroin heille, että Suomen pakolaiskiintiö vuonna 2019 oli 750 henkeä, pikkulapset mukaan lukien.
Kerroin myös että tämä määrä on täysin riittämätön hoitamaan Kiziban kokoluokan ongelmaa.
Pakolaiskiintiöön sisältyvät vain ns. kiintiöpakolaiset. Sen lisäksi Suomeen tulee turvapaikanhakijoita, jotka saattavat saada Suomesta oleskeluluvan, tai sitten eivät. Suomessa on jonkin verran turvapaikanhakijoita sekä Kongosta että Ruandasta.
Rinteen-Marinin hallitus : sata pakolaista lisää
Olin ennen vaaleja mukana Vihreän liiton maahanmuuttopoliittisessa työryhmässä. Työryhmässä keskustelimme siitäkin, mikä olisi sopiva Suomen pakolaiskiintiö, jos vihreät saisivat päättää asiasta. Vihreiden poliittiseen tavoiteohjelmaan vaalikaudelle 2019-2023 kirjattiin lopulta tavoitteeksi, että pakolaiskiintiö ”moninkertaistetaan”.
Antti Rinteen hallitusohjelmassa (jota myös Sanna Marinin hallitus noudattaa) tyydyttiin nostamaan pakolaiskiintiötä vain sadalla hengellä vuodelle 2020. Seuraavina vuosina ”arvioidaan vuosittain kiintiöpakolaisten määrä välille 850–1 050 ottaen huomioon turvapaikanhakijoiden määrä”. Näin vaatimaton tavoite oli minulle pettymys.
YK:n pakolaistoimisto UNHCR laski tammikuussa 2020, että maailmassa on 25,9 miljoonaa pakolaista ja lisäksi 3,5 miljoonaa turvapaikanhakijaa – yhteensä vajaa 30 miljoonaa. Minä lasken päässäni, että jos Suomi ottaisi vuodessa joitakin tuhansia kiintiöpakolaisia, se hoitaisi oman osuutensa maailman pakolaisongelmasta. Ajatus on, että jos muut maailman maat ottaisivat vastaavan määrän, pakolaisongelma saataisiin hoidettua.
Tällä toimenpiteellä Suomi ei siis yksin koko maailman pakolaisongelmaa, mutta maamme voisi sanoa hoitavansa oman osuutensa. Samalla hoidettaisiin paljon puhuttua suomalaista väestökriisiä, eli alhaista syntyvyyttä.
Toistaiseksi näyttää kuitenkin siltä, että jos olot Itä-Kongossa eivät rauhoitu, Kiziban asukkailla on edessään pitkä odotus.
Lue lisää
- Tavoite 5 : Maahanmuuttajat löytävät paikkansa tasaveroisina yhteisön jäseninä. Vihreiden poliittinen tavoiteohjelma 2019-2023. Luku ”Ihmisoikeuksia kunnioittava feministinen, demokraattinen ja avoin yhteiskunta”. https://www.vihreat.fi/vihrea-politiikka/ohjelmat/vihreiden-poliittinen-tavoiteohjelma-2019-2023#Tavoite%205:%20Maahanmuuttajat%20l%C3%B6yt%C3%A4v%C3%A4t%20paikkansa%20tasaveroisina%20yhteis%C3%B6n%20j%C3%A4senin%C3%A4
- Pääministeri Antti Rinteen hallituksen ohjelma 6.6.2019. Osallistava ja osaava Suomi – sosiaalisesti, taloudellisesti ja ekologisesti kestävä yhteiskunta. Samaa hallitusohjelmaa noudattaa myös Sanna Marinin hallitus. Turvapaikka- ja pakolaispolítiikka s. 81-82. https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/161662/Osallistava_ja_osaava_Suomi_2019_WEB.pdf?sequence=1&isAllowed=y
- Pakolaisuus maailmalla. Pakolaisavun sivu, tammikuu 2020. https://pakolaisapu.fi/pakolaisuus-maailmalla/
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti