Arabitieteen nousu ja tuho I. Jäljittelyn aika

Tämä on ensimmäinen osa kolmiosaisesta kirjoitussarjasta Arabitieteen nousu ja tuho. Toinen osa on Luomiskausi, kolmas osa Eurooppa ajaa ohi .

Arabit ja persialaiset puhuvat mielellään kulttuurinsa keskiaikaisesta loistokaudesta. Tietoisuus menneestä suuruudesta kuuluu nykypäivänäkin Lähi-idän kulttuuriin. Eurooppalaiset käyvät tämän arabien loistokauden läpi kursorisesti noin 20 minuutissa yläasteen ja kenties toisen kerran vielä lukion tunneilla. Sen jälkeen he eivät siihen törmää.

Se, että arabit ja persialaiset jaksavat vielä muistella tuhannen vuoden takaisia aikoja, on vakiintuneen eurooppalaisen tulkinnan mukaan todiste siitä, että he eivät ole kyenneet luomaan mitään uutta niiden aikojen jälkeen. Jostain syystä tätä tulkintaa ei sovelleta vielä kaukaisemman antiikin tutkimukseen, josta taas eurooppalaiset ovat innostuneita.


Arabialais-persialainen kulttuuri omaksui aikaisempien sukupolvien tieteen ja kehitti sitä eteenpäin. Eurooppalaiset saivat tieteellisen ajattelun perusteet arabeilta ja loivat sen pohjalle historian mahtavimman tieteellisen vallankumouksen.

Tiede kulkee kulttuurilta toiselle

Jotta uutta tiedettä voisi luoda, täytyy ensin omaksua jo vanha. On järkevämpää opiskella vanhoilta mestareilta pyörän rakennepiirustukset kuin keksiä pyörä uudelleen. Kaikkien suurten tieteellisten sivilisaatioiden historiassa on alkuaika, jolloin ne imuroivat varhaisempien kulttuurien tietämyksen.

Kreikkalaiset omaksuivat muinaisen Lähi-idän tieteellisen perinnön 500-luvulla ennen ajanlaskumme alkua. He loivat sen pohjalta lopulta hellenistisen sivistyksen (tieteessä esim. Maan pallonmuotoisuus ja euklidinen geometria). Intialaiset liittivät 200-luvulla eaa hellenistisen tieteen saavutukset omaan perinteeseensä ja nostivat tieteen uudelle tasolle (esim. nollaan perustuva numerojärjestelmä). Kiinalaiset omaksuivat intialaisen tieteen saavutukset 500-luvulla ja arabit 800-luvulla jälkeen ajanlaskumme alun. Kun eurooppalaiset alkoivat 1100-luvulla imeä arabialaista tiedettä, he saivat tiivistetyssä paketissa Vanhan maailman sivilisaatioiden siihenastisen tieteellis-teknologisen perinnön.

Vanhojen kulttuurien perintö siirtyi arabeille ns. käännösliikkeen kautta : kreikkalainen ja hellenistinen kirjallisuus käännettiin arabiaksi, pääosin 800-luvulla. Se oli järjestelmällistä, sukupolvia kestävää työtä, Bagdadin abbasidikalifien tiedepolitiikan valtava ponnistus. Tärkeimmät lähdetekstit saatiin Bysantin imperiumin valtavista arkistoista, osin kaupankäynnillä ja osin sotasaaliina.

Tiedekalifi Al-Mamun

Legendaarisin ”tiedekalifi” oli Al-Mamun, joka hallitsi 813-833, eli ranskalaisen Kaarle Suuren jälkeisinä vuosikymmeninä. Al-Mamun oli Tuhannen ja yhden yön tarinoista tunnetun Harun ar-Rashidin poika, joka kaappasi vallan isoveljeltään sisällissodan kautta ja murhautti tämän. Hän flirttaili rationalistisen mutazili-liikkeen kanssa, joka väitti epäsuorasti, että järki on luotettavampi tiedonlähde kuin Koraani. Hän loi pääkaupunkiinsa Bagdadiin ”Viisauden talon”, tiedekeskuksen johon kerättiin aikakauden suurimpia tiedemiehiä.

Al-Mamunin loistavin löytö oli nykyisen Uzbekistanin alueelta, Aral-järven rantamilta Bagdadiin tuotettu persialainen matemaatikko Al-Khwarizmi. Hänet opittiin myöhemmin tuntemaan myös Euroopassa helpommin lausuttavalla nimellä Algorism. Hänestä ovat saaneet nimensä matemaattiset lausekkeet algoritmit, joita hän kehitteli ja jotka ovat tietokonekielen perusta.

Al-Khwarizmi toi arabikulttuuriin ”paikoilleen asettamisen tieteen”, ilm al-jabr, joka tuli Euroopassa tunnetuksi egyptiläisittäin äännetyllä nimellä algebra. Al-Khwarizm ei välttämättä luonut itse paljoakaan uutta – todennäköisesti hän vain sovitti intialaisen matematiikan arabialaiseen viitekehykseen. Hän opetti arabeille intialaisen nollajärjestelmän, joka siirtyi 1100-luvulla Eurooppaan ”arabialaisina numeroina”.

Al-Khwarizmi merkitsi yhtälön tuntemattoman tekijän arabian sanalla shai (”jokin”). Kun espanjalaiset myöhemmin käänsivät hänen teoksiaan latinaksi, he merkitsivät shai-sanan kirjaimella x (joka espanjan kielessä äännetään kuten sh englannissa).

Talasin taistelu ja kiinalainen know-how

Keskiajalla yksi maailman teknologian kärkimaa oli Tang- ja Sung-dynastioiden Kiina. Kiinalaisten teknologiset innovaatiot siirtyivät Keski-Aasian karavaaniteitä pitkin arabialais-persialaiseen kulttuuriin : paperi, kompassi, ruuti.

Suuri merkitys teknologian siirrossa oli arabien Abbasidi-dynastian voitto kiinalaisesta Tang-dynastiasta. Sota puhkesi, kun molemmat imperiumit tavoittelivat Keski-Aasian herruutta. Ratkaiseva, monipäiväinen taistelu käytiin Talas-joen laaksossa nykyisen Kirgistanin alueella heinäkuussa 751. Abbasidit tuhosivat Kiinan armeijan lähes täydellisesti.

Tang-dynastia oli varustanut valloitusarmeijansa valtavalla kokoelmalla kiinalaisen tieteen ja teknologian huippusaavutuksia ja -osaajia. Sotaretkelle oli selvästikin lähdetty tositarkoituksella, tavoitteena istuttaa kiinalainen kulttuuri Keski-Aasiaan.

Abbasidikalifi As-Saffah tajusi sotasaaliinsa suunnattoman arvon. Kiinalaiset huippuasiantuntijat vietiin valtakunnan sydänalueille Irakiin, ja heille tehtiin tarjous josta ei voinut kieltäytyä : heidän piti opettaa kaikki taitonsa arabeille.

Tärkein näistä taidoista oli paperinvalmistus. Paperi oli halpa kirjan materiaali verrattuna pergamenttiin tai papyrukseen. Sen ansiosta arabialainen kirjantuotanto paisui teollisen mittakaavan tuotannoksi - tosin sillä varauksella, että kaikki kirjat piti kopioida käsin, kun kiinalaista levypainatustekniikkaa ei haluttu ottaa käyttöön. Massiivinen kirjateollisuus loi pohjan arabikulttuurin suuruudenajalle.

Lähteitä :

• Battle of Talas. Wikipedia
• Hämeen-Anttila Jaakko ja Nokso-Koivisto Inka, Kalifien kirjastossa. Arabialais-islamilaisen tieteen historia. Avain 2011.