Mitä maahanmuutto maksaa, osa II : Hyvät ja huonot maahanmuuttajat

Tämä on toinen osa kolmiosaisesta kirjoitussarjastani Mitä maahanmuutto maksaa. Ensimmäinen osa Ihmisen hintalappu ilmestyi 26.12. Kolmas osa Lasikatot murtuvat ilmestyy 28.12.

Kotouttaminen maksaa itsensä takaisin…

Aikuisen maahanmuuttajan elinkaarimallin alussa on yleensä kotoutumisvaihe, jossa henkilö opiskelee suomen kielen ja hankkii suomalaisille työmarkkinoille sopivan ammattitaidon. Tällöin hän on veronmaksajien kannalta kustannuserä. Jos kotoutuminen onnistuu hyvin, tämä vaihe jää lyhyeksi. Kotouttamisen voi nähdä investoinniksi, joka tuottaa myöhemmin hyvän tuoton yhteiskunnalle.

Työperäisen maahanmuuttajan kohdalla alkuvaiheen kustannuserää ei tule välttämättä ollenkaan. Vaasaan tuli nousukaudella 2007-08 paljon unkarilaisia hitsareita, jotka saapuivat kaupunkiin perjantaina ja aloittivat työt seuraavana maanantaina.

Tosin he muuttuivat veronmaksajien kustannuseräksi seuraavien vuosien laskusuhdanteessa, kun he jäivät työttömiksi. He alkoivat opiskella suomea ja täydentää ammattitaitoaan, nyt kun heillä oli vihdoinkin aikaa siihen.

Jos kotoutuminen sujuu ideaalisesti, niin alun kustannusvaiheen jälkeen maahanmuuttanut henkilö on veronmaksaja, joka tuottaa julkiselle taloudelle plussaa. Loppuelämässään hän eläköityy ja muuttuu jälleen kulueräksi yhteiskunnalle. 

Tosin monet maahanmuuttaneet lähtevät eläkepäiviksi kotimaahansa, jolloin myös heidän vanhuutensa kustannukset jäävät vähäisemmiksi kuin kantasuomalaisten.

…tai sitten ei

Ikävä kyllä kotoutuminen ei aina suju ideaalisesti. Jos maahanmuuttanut henkilö ei työllisty, hän saa toimeentulonsa pääasiassa sosiaalietuuksista eikä ole parhaassa työiässäänkään nettoveronmaksaja. Tätä ilmiötä on paljon, ja juuri tähän tarttuvat maahanmuuton kritisoijat.

Hyvin usein maahanmuuttajat työllistyvät määräaikaisiin, osa-aikaisiin ja heikosti palkattuihin ammatteihin. Heistä tulee Suomen talouden työreserviä, joka kutsutaan paikalle tarvittaessa. Tämä merkitsee, että työssäkäyväkin henkilö voi jäädä riippuvaiseksi sosiaaliturvasta, ja hänen palkastaan ei makseta kovin kummoisia veroja.

Miten ennustamme tulevaisuutta?

Maahanmuuttajan taloudellisia vaikutuksia pitäisi periaatteessa arvioida elinkaarimallilla, jossa lasketaan kaikki plussat ja miinukset, joita hän aiheuttaa Suomen julkiselle taloudelle maassaoloaikanaan. Tämän mallin ongelma on ilmeinen : 20-vuotiaan ihmisen elinkaarikustannusten laskeminen edellyttää ennustamista. Elinkaarimallit antavat paremman kokonaiskuvan kuin yhden vuoden poikkileikkaukset. mutta ne ovat pakostakin epävarmoja, luonteeltaan enemmän skenaarioita kuin laskelmia.

Päivisen raportin sivulla 43 on taulukko, jossa on kolme skenaariota siitä, millainen on maahanmuuttaneen ihmisen ja hänen lastensa nettovaikutus Suomen julkiselle taloudelle. Skenaarioissa on erilaisia oletuksia siitä, minkä ikäisenä henkilö tulee Suomeen, kuinka hyvin hän työllistyy ja miten hänen lapsensa pärjäävät suomalaisessa yhteiskunnassa. 

Skenaarioista yksi tuottaa positiivisen tuloksen (julkinen talous hyötyy maahanmuutosta) ja kaksi negatiivisen tuloksen (julkinen talous häviää maahanmuutosta). Tällaisia skenaarioita voisi rakentaa vaikka kuinka paljon.

Hyvät ja huonot maahanmuuttajat

Ns. maahanmuuttokritiikki keskittyy useimmiten pakolaisten vastaanoton kritiikkiin. Olen tavannut paljon ihmisiä, jotka sanovat, että maahanmuutto sinänsä on OK, mutta pakolaisten vastaanottaminen pitäisi lopettaa. On olemassa hyviä ja huonoja maahanmuuttajia, ja pakolaiset ovat erityisen huonoja.

Usein pakolaisia vastustetaan kulttuurisin, vahvasti rasismilta haisevin perustein, joissa sekoittuvat toisiinsa (kuvitellun) muslimin ja pakolaisen käsitteet. Ne raiskaavat teinityttäremme, sortavat naisiaan, eivät halua sopeutua kulttuuriimme ja yrittävät nostaa oman uskontonsa valtaan koko Suomessa.

Näitä perusteita suosi poliittisen uransa alussa esimerkiksi perussuomalaisten nykyinen johtaja Jussi Halla-aho. Ne pulpahtivat pintaan myös syksyllä 2015, kun vastaanottokeskuksia perustettiin uusille paikkakunnille. Erityisesti mieleeni on jäänyt Kauhavan hysteria.

Tilastot kertovat

Rasismi ei ole edelleenkään erityisen salonkikelpoista Suomessa. On sivistyneempää vastustaa pakolaisten vastaanottamista taloudellisin perustein. Tätä perustetta painottaa nykyisin myös Halla-aho.

Perustelu kuuluu yksinkertaisesti niin, että pakolaiset työllistyvät huonosti ja jäävät suurimmaksi osaksi elinkaartaan veronmaksajien eläteiksi. He rasittavat julkista talouttamme, jonka pitäisi keskittyä ulkomaalaisten hyysäämisen sijasta omien vanhustemme ja työttömiemme hoitamiseen.

Pakolaisten heikkoa tuottavuutta perustellaan kansallisuuksittain eritellyillä tilastoilla. Esimerkiksi käy Päivisen raportin sivulla 47 oleva taulukko, johon viittasin jo aikaisemmin. Taulukko kertoo, että eniten miinusta Suomen julkiselle taloudelle tuottivat Somaliasta, Irakista ja Jugoslaviasta muuttaneet, jotka ovat pääasiallisesti pakolaisia tai heidän perheenjäseniään. Vähiten rasitetta aiheuttivat Saksasta, Virosta, Ruotsista ja Kiinasta muuttaneet, siis pääosin eurooppalaiset ja/tai työperäiset maahanmuuttajat.

Heistä tuli muurareita

En epäile tilastoja pakolaistaustaisten heikosta tuottavuudesta. Arkikokemuksesta tiedän kuitenkin, että pakolaisia on erilaisia. Monet heistä työllistyvät ja maksavat heihin sijoitetun kotouttamisinvestoinnin takaisin.

Tuttavapiirissäni on pakolaisina maahan tulleita, jotka ovat työllistyneet esimerkiksi hammaslääkäreiksi, henkilökohtaisiksi avustajiksi, insinööreiksi, kokoonpanijoiksi, koneasentajiksi, koulunkäynninohjaajiksi, kouluttajiksi, levyseppä-hitsaajiksi, lähihoitajiksi, talonrakentajiksi, siivoojiksi, sosionomeiksi ja monenlaisiksi yrittäjiksi.

Siksi tuntuu hieman absurdilta vastustaa kaikkia pakolaisia heidän keskimääräisen taloudellisen tuottavuutensa perusteella.

Miksi persut eivät kritisoi taikkuja?

Samainen Päivisen raportin taulukko muuten listaa yhdeksi suureksi miinukseksi julkiselle taloudellemme thaimaalaiset maahanmuuttajat. Kuten tunnettua, he eivät ole pakolaisia. Valtaosa Suomessa asuvista thaimaalaisista on naisia, jotka ovat tulleet Suomeen avioiduttuaan suomalaisen miehen kanssa.

En ole kuullut yhdenkään ns. maahanmuuttokriitikon kritisoivat koskaan thaimaalaisten maahantuloa. Syy on selvä : nämä naiset tulevat tyydyttämään sellaisten miesten tarpeita, jotka kannattavat konservatiivisia arvoja ja kenties jopa äänestävät persuja. He pönkittävät stereotypiaa alistuvasta naisesta, joka tottelee ja palvelee miestään. (Tai siis pönkittävät muutaman vuoden kunnes havahtuvat suomalaisen yhteiskunnan normeihin ja ottavat miehestään eron.)

Ns. maahanmuuttokriitikot syyttävät mielellään muslimeja siitä, että he alistavat naisiaan. Suomalaismiesten harjoittama thainaisten alistaminen ei kuitenkaan häiritse maahanmuuttokriitikkojamme.

Ja totuuden nimessä lisään vielä, että useimmat tuntemani thainaiset ovat elämänmyönteisiä, ahkeria ja erittäin sitkeitä. He arvostavat suomalaisessa yhteiskunnassa sukupuolten tasa-arvoa vaikka ovatkin nähneet tasa-arvomme pimeän puolen. He kaikki eivät ole alistettuja parisuhteessaan suomalaisen kanssa, vaan monet löytävät tasapainon avioliitossaan. Useimmat haluavat täydentää heikkoa pohjakoulutustaan suomalaisella ammattikoulutuksella. Olin itse asiassa yllättynyt siitä, että heidän taloudellinen taseensa on tilastojen mukaan niin heikko. 

Lue lisää:

Jere Päivinen, Mitä tiedämme maahanmuuton taloudellisista vaikutuksista? Selvitys maahanmuuton taloudellisten vaikutusten kokonaisuudesta. Sosiaali- ja terveysministeriön raportteja ja muistioita 2017:27. http://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/160396/RAP2017_27.pdf?sequence=1&isAllowed=y