Jutunkertoja Pekka Haavisto

Sain kunnian haastatella Pekka Haavistoa, joka oli kirjailijavieraana Vaasan kaupunginkirjastolla. Pekkahan on kirjailija – sen lisäksi että hän on pitkäaikainen kansanedustaja, joka on toiminut mm. Suomen ja Euroopan vihreiden puheenjohtajana sekä kaksi kertaa ministerinä ja presidenttiehdokkaana. YK:n tehtävissä hän on kierrellyt lukemattomissa maissa – yleensä sellaisissa, joissa on joko sisällissotia tai ympäristöongelmia tai molempia.

Pekalla riittää loputtomasti hyviä stooreja, joten tunti hänen seurassaan ei tuntunut todellakaan pitkältä.

Matkat

Pekka innostui matkustamisesta jo teini-iässä 1970-luvulla, kun Interrail-kortti avasi nuorille mahdollisuuden matkustaa halpaan hintaan junalla ympäri Eurooppaa. Hän reissasi paljon,  ja näillä matkoilla hänestä kasvoi eurooppalainen ihminen.

Minun ensikosketukseni häneen oli 1978 ilmestynyt Interrail-opas, jonka kannessa luki jonkun Pekka Haaviston nimi. Se taisi olla hänen esikoisteoksensa.

Sittemmin interreilit vaihtuivat työ- ja kokousmatkoiksi, joilla ei aina ollut yhtä rentoa ja kivaa.

YK:n edustajana hänet lähetettiin usein vaarallisiin paikkoihin. Hän ajeli jeepillä pitkin rantoja ja savanneja tapaamaan merirosvoja ja sissipäälliköitä.

Kun jenkit valloittivat Irakin 2003, Pekkakin oli aika pian siellä hieromassa yhteiskuntarauhaa. Sillä kertaa työ ei kantanut hedelmää, kuten uutisia seuranneet tietävät.

Lipunnosto ja räätälin viisaus -kirjassaan (2017) Pekka kertoo mm. tapauksesta, jossa he olivat matkalla Irakin pääkaupungista Bagdadista eteläiseen Basraan. Heille tuli radiopuhelinviesti, että edessäpäin hyökkäillään YK:n ajoneuvojen kimppuun. Heidän käskettiin kääntyä takaisin. Hetken päästä tuli viesti, että myös takana on väkivaltaisuuksia – älkää missään nimessä tulko takaisin. He panivat päälle kypärät ja luotiliivit – ja menivät eteenpäin.

Kaverit

Ihmisten kanssa toimeentuleminen on Pekan erityinen lahja. Hänen tuttavapiiriinsä on kuulunut sellaisia nimiä kuin Mauno Koivisto, Angela Merkel ja vaikkapa Teuvo Hakkarainen.

YK:n edustajana hän tutustui legendaariseen Darfurin sissipäällikköön Khalil Ibrahimiin, joka oli jihadisti ja arvaamattoman tyypin maineessa. Kerran Pekka huomasi uutisista, että tunnistamaton rosvojoukko oli kidnapannut Sudanissa panttivangeiksi kiinalaisia siviilityöntekijöitä. Hän soitti Khalil Ibrahimille (jonka numero hänellä tietenkin oli kännykässään).

Ibrahim myönsi puhelimessa että oli tullut kidnapattua kiinalaisia. Pekka kysyi, oliko tuo ihan viisasta, ja Ibrahim myönsi että taisi mennä vähän överiksi. Pekka sanoi, että eiköhän olisi viisainta vapauttaa panttivangit. Ibrahim vastasi että vapautan jos tulet hakemaan. Johon Pekka että on vähän kiireitä täällä Suomen eduskunnassa, en nyt ehtisi millään. Lopulta päädyttiin siihen, että kiinalaiset panttivangit luovutettiin Punaiselle ristille.

Ruotsi

Pekka puhuu hyvää ruotsia. Hän ei oppinut sujuvaa ruotsia koulussa eikä myöskään lapsuudenkulmillaan Helsingin Munkkivuoressa, jossa suomen- ja ruotsinkieliset lapset elivät melko tiukasti erillään toisistaan. Varsinainen oppimisympäristö oli Roskilden rock-festivaali, jossa hän tapasi skandinaaveja kaikista maista ja kasvoi pohjoismaisen yhteistyön lämpimäksi ystäväksi.

Lipunnostossa hän korostaa, miten valtavan paljon Suomi sai pyyteetöntä apua Ruotsilta talvisodan aikana. Ruotsin työläiset tekivät palkattomia työpäiviä, joiden palkka luovutettiin Finlands sak är vår -liikkeelle. Näillä rahoilla ostettiin esimerkiksi 50 miljoonaa (!) kiväärinpatruunaa ja useita hävittäjälentokoneita, joilla ruotsalaiset lentäjät puolustivat Suomen ilmatilaa. Suomen armeijan miesvahvuudesta pari prosenttia muodostivat ruotsalaiset vapaaehtoiset, joiden vastuulla oli Sallan rintamalohko.

Vaasan kaupunginkirjaston illassa yleisöpuheenvuoron otti Pekan vanha ystävä, mustasaarelainen Sonja Kurtén-Vartio, joka kertoi tavanneensa tanskalaisen sotaveteraanin. Mies oli taistellut vapaaehtoisena Suomen talvisodassa mutta kukaan ei ollut koskaan kiittänyt häntä siitä. Sonja oli sitten kiittänyt häntä koko Suomen kansan puolesta, ja mies sanoi että tämä kiitos korvasi nähdyn vaivan.

Pekka ja Sonja olivat samaa mieltä, että Suomi on osoittanut hienoista kiittämättömyyttä saamastaan avusta. Nyt, itsenäisyyden 100-vuotisjuhlien aikaan, olisi oikea hetki antaa valtiovallan virallinen kiitos skandinaavisille veljesmaille. Ja tietysti koko demokraattiselle Länsi-Euroopalle, joka kalusti ja aseisti Suomen armeijaa talvisodassa ja tarjosi maamme käyttöön myös sotilaita. Tätä tarjousta ei Suomi tosin ottanut vastaan.

Uskonto

Lipunnosto-kirjassaan Pekka kertoo, kuinka hän joutui homokeskusteluihin joidenkin uskonnollisten piirien kanssa. Nämä eivät voineet ajatella homojen pääsevän taivaaseen, koska olisi rumaa, jos taivaassa olisi homopareja.

Pekka löysi ratkaisun tähän problematiikkaan Matteuksen evankeliumista, jossa Jeesus sanoo selkeästi, että avioliittoa ei ole ylösnousemuksen jälkeen. Ylösnousseet ovat kuin ”enkelit taivaassa” – joten homopareista ei tarvitse siinä vaiheessa huolestua.

Viime kesänä Pekka sai kutsun vanhoillislestadiolaisten suviseuroihin Poriin. Hän otti kutsun vastaan, sai ystävällisen vastaanoton ja vaikuttui 80 000 hengen tilapäiskaupungin organisaatiosta, kuten monet muut ennen häntä.

Suviseurakeskusteluissa ihmiset kertoivat, että he kokevat tiedotusvälineiden kohtelevan heitä epäreilusti. Jos somali tekee rikoksen, media korostaa että kyseessä on yksittäistapaus – tätä ei voi yleistää kaikkiin somaleihin. Mutta jos lestadiolainen tekee rikoksen, siitä syytetään tiedotusvälineissä koko yhteisöä.

Vaasan kaupunginkirjaston keskustelussa Pekka totesi, että myös homoille on silmätikkuna oleminen tuttu tunne. Jos mokaat, et ole yksittäistapaus vaan homojen edustaja.

Pekka for president

Rupesin kannattamaan Pekkaa presidentiksi aktiivisesti vuoden 2012 vaaleissa, tarkemmin sanottuna niiden toisella kierroksella, kun hän vastoin odotuksiani selviytyi ensimmäisestä kierroksesta jatkoon. Aluksi olin kannattanut häntä ”viran puolesta”, ilman erityistä innostusta.

Sittemmin minusta on tullut ihan aito Pekka-fani. Hänessä on sellaista humaaniutta, avarakatseisuutta ja huumorintajua, että hän olisi mielestäni ehdottomasti paras henkilö Suomen presidentiksi.

Eikä tietenkään pidä unohtaa, että hän on hiton hyvä jutunkertoja. 

Lue lisää 

Pekka Haavisto 

• Lipunnosto ja räätälin viisaus. Kirjapaja 2017
• Hatunnosto. Kirjapaja 2010

Pekan kirjoittamat kirjat on listattu esim. wikipedia-artikkelissa Pekka Haavisto.