keskiviikko 17. heinäkuuta 2019

Suomen kielen synty, osa 3 : Seiman ja Turbinon pronssikauppiaat


Tämä on kolmas osa neliosaisesta blogisarjastani Suomen kielen synty. Ensimmäinen osa oli Uralilaiset ja indoeurooppalaiset, toinen osa Mitä kieltä puhuivat savenvalajat ja kalliomaalaajat? Neljäs ja viimeinen osa on Suomesta tulee suomalainen


Tällä vuosisadalla on yleistynyt oletus, että kantaurali olisikin parituhatta vuotta nuorempi kieli kuin aiemmin ajateltiin. Tämän oletuksen mukaan se levisi tuntemattomasta lähtöpaikasta ns. Seima-Turbino-ilmiön mukana, noin 1900 vuotta ennen ajanlaskumme alkua.


Seima-Turbino-kauden pronssiveistos. Moscow State Historical Museum. Lähde : wikipedia.fi , hakusana "Seima-Turbino-ilmiö"

Tuohon aikaan pyramidien rakentaminen oli jo päättynyt Egyptissä, ja arabian sukukieltä puhuvat akkadilaiset levittäytyivät Lähi-itään. Arjalaiset kansat valjastivat hevosen sotavaunujen eteen ja valloittivat tällä uudella aseella laajat Euraasian alueet.

Seima-Turbino-ilmiö on saanut nimensä Seiman ja Turbinon kylistä, jotka sijaitsevat Pohjois-Venäjällä. Seima on Volgan yläjuoksulla lähellä nykyistä Nizhni Novgorodia. Turbino on puolestaan Kama-joen varrella, jo melkein Uralin länsirinteillä. 1910- ja 1920-luvulla venäläiset arkeologit löysivät näiden kylien läheltä hautoja, joihin oli laskettu vainajien mukana tyylikkäitä pronssimiekkoja ja -tikareita. Arkeologit ymmärsivät avanneensa muinaisen soturikulttuurin hautoja.




Turbinon keihäänkärkiä. Kuva : nimimerkki "Lapot".  Lähde : wikipedia.fi , hakusana "Seima-Turbino-ilmiö"

Seiman ja Turbinon haudoissa oli keihäänkärkiä, jotka oli valettu ontoiksi, niin että puuvarsi oli helppo työntää sisään ja kiinnittää pronssikärkeen. Ontoksi valu on teknisesti vaativaa. Tämä kertoi arkeologeille, että Seiman ja Turbinon pronssisepät olivat koko Euraasian mitassa aikansa huippuammattilaisia.

Seima-Turbino-ilmiö ulottui hyvin laajalle alueelle. Lännessä pronssiset ”Seima-kirveet” levisivät Suomeen asti. Idässä Seima-Turbino-pronssiesineitä on löytynyt Altai-vuorten liepeiltä, läheltä nykyistä Venäjän ja Mongolian rajaa.

Arjalaisten kansainvaellus

Seima-Turbino-ilmiö oli sivuvirtaus mahtavassa historiallisessa mullistuksessa. Samaan aikaan indoeurooppalaisten kansojen uusi aalto levittäytyi Euraasian aroille Kiinasta Ukrainaan. He olivat sotaisia valloittajia, jotka käyttivät hevosten vetämiä kaksipyöräisiä sotavaunuja. Tästä aallosta periytyvät Intian ja Iranin indoeurooppalaiset kielet. Siksi näitä kansoja kutsutaan yleensä indoiranilaisiksi tai ”arjalaisiksi”.

”Arya” eli arjalainen oli nimitys, jota käyttivät itsestään Intiaan tunkeutuneet indoiranilaiset kansat. 1800-luvulla yleistyi virheellinen käsitys, että eurooppalaiset kansat polveutuisivat Intian ”arjalaisista”. Natsi-Saksassa arjalaisuudesta tuli valkoisen ja etenkin saksalaisen ylivallan symboli. 

Indoiranilainen kulttuuri ei kuitenkaan vaikuttanut läntisessä Euroopassa. Jos haluamme etsiä Euroopasta muinaisten arjalaisvalloittajien jälkeläisiä, heitä ovat todennäköisimmin romanit.

Uusi liikkuva sodankäyntimuoto teki indoeurooppalaisista joksikin aikaa vastustamattomia valloittajia. Hevosvaunuilla liikkuvat valloittajat perustivat Mykenen kulttuurin Kreikkaan, tuhosivat Egyptin keskivaltakunnan ja ottivat haltuunsa nykyisen Uzbekistanin kukoistavat keidaskaupungit. Heidät mainitaan pelottavina vihollisina kiinalaisen Shang-dynastian historioissa. He saapuivat Indus-kulttuurin raunioille Pohjois-Intiaan ja muodostivat alkuperäisväestön kanssa intialaisen hybridikulttuurin.

Indoeurooppalaiset kansat tunkeutuivat myös syvälle pohjoiselle havumetsävyöhykkeelle. Täällä he eivät kuitenkaan olleet täysin ylivoimaisia. Taigavyöhykkeellä nousivat toiset kansat, uralilaiset. Heidän kieleensä tuli sen syntyvaiheissa sana ”orja”, joka tulee indoeurooppalaisesta ”arya”-sanasta. Siepattiinko hurjia arjalaisvalloittajia havumetsiin orjiksi?

Silkkitien synty

Euraasian valtava aro oli aikaisemmin ollut este, joka erotti toisistaan mantereen reuna-alueilla olleita kulttuureja – Kiinaa, Intiaa, Keski-Aasian jokilaaksoja, pohjoista taigaa, Keski-Eurooppaa ja Välimeren kulttuureja. Hevosen kesyttäminen ja indoiranilaisten kansainvaellus mullisti geopolitiikan : aroista tuli linkki, joka yhdisti kaikki mantereen reuna-alueiden kulttuurit.

Syntyi uusi superkulttuuri, jota Christopher Beckwith kutsuu nimellä ”Keski-Euraasian kulttuurikompleksi”. Sen loivat pronssikauden indoiranilaiset, ja heidän perintöään jatkoivat myöhemmin turkkilais- ja mongolivalloittajat. Tämän superkulttuurin pääväylä oli myöhemmin Silkkitie, joka yhdisti toisiinsa Kiinan ja Lähi-idän markkinat. Silkkitien sydämessä olivat nykyisen Uzbekistanin ja sen naapurimaiden keidaskaupungit, kuten Samarkand ja Buhara.

Kuparista pronssiin

Syntymässä oleva Keski-Euraasian kulttuurikompleksi versoi kaikkiin ilmansuuntiin haaroja, joita pitkin kulkivat kauppiaat, siirtolaiset, valloittajat, uudet kielet ja uuden pronssiteknologian osaajat. Sen pohjoispuoliseksi sivuhaaraksi syntyi Suomesta Baikal-järvelle ulottuva Seima-Turbino-ilmiö. Sitä voisi kutsua ”pronssitieksi” – sitä piti käynnissä pronssintuotannon raaka-aineiden ja lopputuotteiden kauppa.

Pohjoisen kansat olivat siirtyneet jo kauan sitten ns. kalkoliittiseen vaiheeseen. Kalkoliittinen kulttuuri on muuten kivikautista, mutta siinä osataan käsitellä pehmeää ja helposti työstettävää kuparia, lähinnä korumetallina. Kuparia käyttivät kampakeraaminen kulttuuri ja sen loppuvaiheessa syntynyt Volosovon kulttuuri. Arjen hyötyesineet valmistettiin kivestä, luusta, puusta ja nahasta, mutta koruja osattiin tehdä kuparista.

Noin 1900 vuotta ennen ajanlaskumme alkua taigan kansat oppivat valmistamaan pronssia. Vasta pronssin käyttöönotto siirsi ne todella metallikauteen. Pronssi on kovaa metallia, josta voi valmistaa hyötyesineitä – ja ennen kaikkea ylivoimaisia aseita. Se on myös kaunis korumetalli, ja pronssikoruista tuli uuden ajan eliitin statusesineitä.

Abashevo yhdisti aron ja taigan

Turbinon pronssiesineitä. Kuva : nimimerkki "Lapot".  Lähde : wikipedia.com , hakusana "Seima-Turbino phenomenon"


Pronssi on sekametalli, jossa on noin yhdeksän osaa kuparia ja yksi osa tinaa. Taigavyöhykkeen runsaimmat kupariesiintymät olivat Uralilla. Ne houkuttelivat etelästä indoeurooppalaisia kansoja, jotka kohtasivat täällä taigan metsästäjien Volosovo-kulttuurin.

Uralin kupariesiintymien ympärille syntyi noin 2500 vuotta ennen ajanlaskumme alkua kalkoliittinen Abashevon kulttuuri. Sen loivat indoeurooppalaiset kansat, mutta sen piiriin asettui asumaan myös Volosovo-kulttuurin metsästäjiä.

Abashevo näyttää olleen kahden kulttuurin hybridi, jossa indoeurooppalaiset ja taigan asukkaat elivät rinta rinnan samoissa yhdyskunnissa. Tästä kertovat arojen ja taigan esineet, joita on löydetty samoista kylistä ja jotka ovat peräisin samoilta ajoilta.

Abashevon kulttuurin piirissä, Uralin länsirinteillä taigan metsästäjä-keräilijät oppivat asumaan kylissä, kasvattamaan karjaa, viljelemään maata ja käsittelemään metallia, ja heidän kieleensä virtasi indoeurooppalaisia lainasanoja. Heidän kielensä oli todennäköisesti kantaurali.  

Uralin-Altain pronssitie

Vuoden 1900 tienoilla eaa Uralin kuparinvalmistajat saivat tietää, että tuhansien kilometrien päässä idässä, Altai- ja Sajan-vuorilla, nykyisen Venäjän ja Mongolian rajamailla, on isoja tinaesiintymiä. He olivat jo tähän mennessä oppineet etelän kansoilta, että kupari plus tina on yhtä kuin pronssi. Ja pronssi on yhtä kuin valta, status ja rikkaus.

Taigavyöhykkeen Ural-Altai-kauppatie syntyi niin nopeasti, että tutkijat kiistelevät edelleen, avattiinko se idästä länteen vaiko lännestä itään päin. David Anthony piti (2007, s. 444) selvänä, että Seima-Turbino-ilmiö syntyi Altain juurella, ” erinomaiset metallinkäsittelytaidot huomioonottaen hämmästyttävän syrjäisessä paikassa”.

Asko Parpola puolestaan piti selvänä (2012, s.158), että Seima-Turbino-ilmiö syntyi Volgan yläjuoksulla ja Uralilla ja levisi sieltä Siperiaan. Sajanin-Altain metallinkäsittelytaito oli ”melko primitiivistä”, kun taas ”kokeneet Abashevon ammattilaiset” kykenivät ottamaan nopeasti käyttöön uudet huipputekniikat ja luomaan tuotteilleen jakelukanavat.

Kanta-urali syrjäytti vanhat paleokielet

Pronssikautinen Seima-Turbino-kauppaverkosto levisi nopeasti tuhansien kilometrien alueille. Näillä alueilla puhuttiin satoja kieliä, jotka ovat nyt kadonneet. Kielitieteilijät kutsuvat niitä paleokieliksi.

Kauppaverkostoa pyöritti ilmeisesti yksi etninen ryhmä, kantauralilaiset. Heidän kielestään tuli laajoilla alueilla lingua franca eli yhteydenpitokieli. Paleokielten puhujat kehittyivät kaksikielisiksi : he puhuivat omaa heimokieltään ja sen lisäksi kantauralia. Nämä sekoittuivat jonkin verran, mikä nopeutti kantauralin hajoamista tytärkieliksi – eri alueille muodostui erilaisia kreoli- eli sekakieliä.

Kauppiaat eli arkeologien kielellä traaderit olivat todennäköisesti miehiä. He menivät ehkä naimisiin paikallisten naisten kanssa tai ainakin tekivät heidän kanssaan lapsia. ”Monikulttuurisiin avioliittoihin” viittaa se, että suomalaisten ja varsinkin saamelaisten äidin- ja isänpuoleisessa perimässä on jonkin verran eroja. Isänpuoleisissa Y-kromosomeissa on vahvempi itäinen vaikutus – geenejä on tullut Pohjois-Venäjältä ja Siperiasta asti.

Traaderit toivat mukanaan uuden pronssiteknologian, ja se vahvisti heidän kieltään entisestään. Mahdollisesti heistä muodostui jonkinlainen eliitti muiden kansojen pariin. Heidän puhumallaan kielellä oli erityinen arvovalta, samaan tapaan kuin englannilla nykypäivänä, ja sitä käytettiin ehkä uusissa uskonnollisissa menoissa.

Paleokieli alkoi nopeasti tuntua vanhanaikaiselta, eikä se enää oikein taipunut ilmaisemaan uuden aikakauden asioita. Jossakin vaiheessa nuori sukupolvi lakkasi puhumasta heimokieltään omille lapsilleen, ja paleokieli kuoli sukupuuttoon.

Oikeaan aikaan oikeassa paikassa

Nykytiedon valossa näyttää uskottavalta, että kanta-uralin puhujat olivat kivikautisia metsästäjä-keräilijöitä jotka asuivat Uralilta länsipuolella, Volgan ja sen sivujokien yläjuoksulla. He kuuluivat ehkä taigavyöhykkeen Volosovo-kulttuuriin. He osasivat käsitellä seudun kuparivaroja.

Noin 2500 vuotta ennen ajanlaskumme alkua kanta-uralin puhujat lyöttäytyivät yhteen etelästä tulleiden indoeurooppalaisten kanssa ja muodostivat Abashevo-hybridikulttuurin. Kun Ural-Altai-kauppatie avautui noin 1900 vuotta eaa, heidän hetkensä koitti. He osasivat käsitellä metallia ja tulla toimeen metsässä. He tunsivat havumetsien kulttuurit ja olivat tottuneita kaupankävijöitä. 

Levottomina aikoina oli myös oleellista, että he olivat tottuneita kantamaan asetta, ja epäilemättä tottuneita myös käyttämään sitä.

Sanalla sanoen : Uralin asukkaat olivat oikeaan aikaan oikeassa paikassa, oikeilla taidoilla varustettuina. He loivat tuhansien kilometrien kauppaverkoston, jossa liikkuivat ensin tina, kupari ja pronssi, ja nopeasti myös muut tavarat joilla oli kysyntää. Ja verkoston mukana liikkui myös uusi kieli, kantaurali, joka levisi tuhansien kilometrien alueille, syrjäytti tieltään alkuperäiset paleokielet ja hajosi samalla tytärkieliksi.

Seima-Turbino-ilmiön kauppias- ja soturiverkosto ulottui Suomenlahdesta Baikal-järvelle. Kielitieteilijä Petri Kallio kommentoi (2006, s.16) tätä maantieteellistä aluetta : ”Sattumaa tai ei, mutta samojedista saameen asti uralilaiset haarat muotoutuivat myöhemmin täsmälleen samalla pitkällä mutta erittäin kapealla vyöhykkeellä, jolle oli aiemmin myös sijoittunut niin sanottu Sejma-Turbino-ilmiö.”

Joitakin lähteitä

David W Anthony, The Horse, the Wheel and Language. How bronze-age riders from the Eurasian steppes shaped the modern world. Princeton University Press 2007.

Christopher I. Beckwith, Empires of the Silk Road: A History of Central Eurasia from the Bronze Age to the Present. Princeton University Press 2009

Georg Haggrén et al., Muinaisuutemme jäljet. Suomen esi- ja varhaishistoria kivikaudelta keskiajalle. Gaudeamus 2015.
·                                 Mika Lavento, Pronssi- ja varhaismetallikausi. S. 125-214

Juha Janhunen, Proto-Uralic—what, where, and when? https://www.sgr.fi/sust/sust258/sust258_janhunen.pdf

Petri Kallio, Suomen kantakielten absoluuttista kronologiaa.  Virittäjä 1/2006 http://www.kotikielenseura.fi/virittaja/hakemistot/jutut/2006_2.pdf

Asko Parpola, Formation of the Indo-European and Uralic (Finno-Ugric) language families in the light of archaeology : Revised and integrated ’total’ correlations. Teoksessa R.Grünthal & P.Kallio (toim.) A Linguistic Map of Prehistoric Northern Europe. Suomalais-ugrilaisen seuran toimituksia 266. Helsinki : Suomalais-ugrilainen seura 2012.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti